”Olisiko Suomi parempi ilman vahvaa keskustaa? 

Jos me emme itse usko omaan tekemiseemme, ei siihen usko muutkaan. 

Tarvitaan toivoa, Keskustaliike - meille ja muille!"

 

 

 

Eteenpäin menemisen edellytykset kaikkialle – Toivoa jokaiselle alueelle

Me emme vaadi paljoa, mutta se, mitä vaadimme, on jotain, minkä me kaikki tunnemme Suomena. 

Koulut, terveyspalvelut, tiet ja yrittämisen, eli eteenpäin menemisen edellytykset kaikkialla tässä maassa.

 

 

Ihmiset tarvitsevat toivoa – isänmaata, johon jokainen kokee voivansa kuulua

Suomi menestyy ja yhteiskunta pysyy vakaana, jos sen kaikki kansalaispiirit kokevat isänmaan yhteiseksi asiakseen. 

Tärkeää tässä on luottamus siihen, että omalla ahkeruudella voi luoda hyvinvointia itselleen ja läheisilleen. 

 

 

Keskustan tehtävä on luoda toivoa 

”… puolue ei koskaan ole käsittänyt tehtävänsä supistuvan pelkkään poliittisen ohjelman toteuttamiseen. Santeri Alkion suuren hengen mukaista oli nähdä puolueessakin itsekasvatusjärjestö.” (V. J. Sukselainen Kauhavalla Maalaisliiton 40-vuotisjuhlassa 1946)

 

 

 

 

Eteenpäin menemisen edellytykset kaikkialle – Toivoa jokaiselle alueelle

Me emme vaadi paljoa, mutta se, mitä vaadimme, on jotain, minkä me kaikki tunnemme Suomena. 

Koulut, terveyspalvelut, tiet ja yrittämisen, eli eteenpäin menemisen edellytykset kaikkialla tässä maassa.

 

Monella suomalaisella on tunne, että heitä ei oteta tosissaan, ei arvosteta, ei oteta mukaan. Tämä tunne löytyy liian monesta paikasta. 

Se löytyy maaseudun hiljaisista kylistä, se löytyy savupiippujen katoamista pelkäävistä teollisuuskaupungeista, se löytyy rauhattomiksi koetuista lähiöistä. 

Kyse ei ole vain eri maakuntien ja alueiden välisistä eroista. Kaupunginosien väliset erot tuntuvat kasvavan, samoin maaseutualueiden.

Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa, mihin tahansa ihminen on päättänyt elämänsä rakentaa. Vain tasa-arvoisena voi tämä maa ja tämä kansakunta olla yhtenäinen.

 

 

Aluepolitiikalla tarkoitamme sitä, että Suomi on yhtenäinen, ei epätasa-arvoinen. Kysymys on jokaisen suomalaisen yhdenvertaisista mahdollisuuksista, asuipa missä tahansa. Oma lähiyhteisö voi löytyä niin kaupungin sykkeestä kuin maaseudun rauhasta.

Aluepolitiikalla tarkoitamme sitä, että jokainen suomalainen lapsi ja nuori pääsee laadukkaaseen kouluun. On päiväkoteja ja hyvää hoivaa lähellä kotiaan. Sitä, että työtä löytyy sieltä missä sydän sanoo, että hyvä on olla. 

 

 

Historia osoittaa, että korkeakoulukentän hajauttaminen eri puolille maata on ollut vaikuttavinta aluepolitiikkaa. Koulutus on avain jokaisen maakunnan, kunnan ja kaupungin menestykselle. Jokainen maakunta on ansainnut oman korkeakoulunsa, joka voi kasvaa yliopistoksi. 

Suomalainen sivistys on maailman huippua, mutta se ei säilytä asemaansa itsestään vaan vaatii jatkuvaa ja määrätietoista kehittämistä. Suomen pitää olla yhteiskunta, joka antaa mahdollisuuksia, mutta pitää myös huolen, kun on apua vailla. Jokaisen täytyy voida kokea osallisuutta ja vaikuttavuutta. Erityisen tärkeä on huolehtia niiden osaamisesta, joilla on vaikeuksia koulussa tai jotka ovat jääneet vaille toisen asteen koulutusta.

Keskeistä aluepolitiikkaa on rakentaa väylät, radat, lentokentät, satamat ja tietoverkot, jotka mahdollistavat hajautetun yhteiskunnan.

 

 

Sen sijaan, että etsisimme omaa kotiseutuamme parantavia ratkaisuja, käperrymme liian usein voimattomuuteen. 

Meidän täytyy löytää yhteinen ymmärrys, että koko Suomen menestys on meidän jokaisen etu. 

Jokaisella kaupunkilaisilla on oikeus olla ylpeä maailman puhtaimmasta suomalaisesta ruuasta ja jokaisen suomalaisen kannattaa olla ylpeä yhteisestä pääkaupungistamme. 

Syyttelyn sijaan meidän tulisi arvostaa ja ymmärtää toisiamme ja parantaa sitä, mitä teemme. 

 

Emme vaadi paljoa, mutta kaikkein tärkeintä, vaadimme toivoa jokaisen kotiseudulle.

 

 

 

 

 

Ihmiset tarvitsevat toivoa – isänmaata, johon jokainen kokee voivansa kuulua

 

Suomi menestyy ja yhteiskunta pysyy vakaana, jos sen kaikki kansalaispiirit kokevat isänmaan yhteiseksi asiakseen. 

Tärkeää tässä on luottamus siihen, että omalla ahkeruudella voi luoda hyvinvointia itselleen ja läheisilleen. 

 

 

Ahkeruudella ja omalla vastuunkannolla on voinut ennenkin Suomessa nousta eteenpäin. Tämä on luonut Suomeen eteenpäin menemisen meiningin, siinä on meidän menestyksemme salaisuus. Sitä, että töitä on tarjolla ja töitä tekemällä voi vaurastua.

On annettava tunnustus yrittämiselle ja yritteliäisyydelle. Emme voi enää ajatella ahkeria ihmisiä vain palkkatyön ja sen varaan tehtyjen sääntöjen kautta. Pienyrittäjät, itsensä työllistäjät, freelancerit ja monet muut on tuotava mukaan, kun puhutaan ja päätetään työelämästä. 

 

 

Tarvitsemme myös järkevää taloudenpitoa. Emme voi tuudittautua siihen, että veroja nostamalla kykenemme rahoittamaan kaikki toiveet verovaroin maksettavien etuuksien nostamisesta. Tämä mahdottomuus johtaa umpikujaan, eikä sitä ahkera ymmärrä.

Eteenpäin menemisen edellytyksiä on syytä rahoittaa yhteisin varoin. Suomen pitää olla maa, jossa on hyvä asua, tehdä työtä ja yrittää, kasvattaa perhettä. Se edellyttää, että tarjolla on läpi maan, läpi kaupunkien hyvät asumisen olosuhteet, puhdas ympäristö, palveluita ja turvaa. 

 

 

Ahkerien suomalaisten tulevaisuususkoa koetellaan kahta kautta. 

Kärjistyksien kautta luodaan kuvaa, että yhteiset verot käytetään holtittomasti ja etuuksia jaellaan ansiottomasti. Toisaalla luodaan ilmastoahdistuksen kautta kuvaa, että suomalainen elämänmeno ja tyyli olisivat moraalisesti väärin, eikä ratkaisuja ole. 

Syyllistämme eri tavalla eläviä, vaadimme elämäntapamuutosta toisilta, pidämme omaa työpaikkaamme tärkeämpänä kuin toisen.

Mikäli meillä on tarjota vain ahdistusta ja viestiä siitä, että maailma menee huonompaan suuntaan, ohjaa se keskiluokan turvaamaan vain omaa ja lähipiirin etuja. Suomen kehityksen tukena ja turvana ollut keskiluokka pelkää olevansa häviäjä, joutuvansa muutosten maksajaksi tai menettävän työpaikkansa. 

 

 

Näen, että vielä vuosikymmen sitten Suomea ja sen eri puolueita yhdisti ainakin jollain tavalla tulevaisuuden rakentaminen poliittisen keskustan suuntaan. Muiden puolueiden ”keskustalaisuus” näkyi myös sovittelevana ja yhteisymmärrystä hakevana politiikkana.

Jotain on vuosikymmenessä tapahtunut. Enää keskustaan ei ole tungosta. Vastakkainasetteluita kärjistetään turhien särmien hionnan sijaan. 

Meillä on poliittisia liikkeitä, jotka hyödyntävät tilannetta omassa toiminnassaan. Mennään ihmisten pelot edellä – pelätään ilmastonmuutosta, pelätään pakolaiskriisiä – ja rakennetaan yhteiskunnallinen sanoma näiden varaan. 

 

 

Näen poliittisen keskikentän heikentymisessä suuria ongelmia. Keskustelu ideologistuu ja ratkaisujen etsimisen sijaan käydään jakavaa ja repivää keskustelua. Nyt paljon puhutut huolet tulee ottaa tosissaan, mutta ratkaisuja  esittäen. Keskustan täytyy luoda toivoa, niin ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi kuin peloille, joita maahanmuutosta esitetään. 

Keskustan tulee edistää toimia ilmastonmuutoksen vastaisen tekniikan edistämiseksi. Näin saadaan suurin vaikuttavuus ja samalla synnytetään Suomeen hyvinvointia ja työtä. Keskustan tulee edistää toimia, joilla Suomi osaltaan auttaa Afrikkaa pääsemään jaloilleen ja siirtolaisuutta voidaan hallita. 

 

 

Alkiolainen Keskusta-liike ei voi rakentua ensi sijaisesti sen varaan, että se vastustaa jotakin asioita. Se esittää oman vaihtoehdon sille, millaista on hyvä elämä ja millainen yhteiskuntarakenne voi sitä parhaiten edistää. 

 

Santeri Alkion sanat toimivat edelleen tämän ajattelutavan perustana: ”Ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistuksen pohjaksi.”

 

 

 

 

Keskustan tehtävä on luoda toivoa 

 

”… puolue ei koskaan ole käsittänyt tehtävänsä supistuvan pelkkään poliittisen ohjelman toteuttamiseen. Santeri Alkion suuren hengen mukaista oli nähdä puolueessakin itsekasvatusjärjestö.” (V. J. Sukselainen Kauhavalla Maalaisliiton 40-vuotisjuhlassa 1946)

 

 

Suomen Keskusta on ainutlaatuinen poliittinen järjestö. Sanotaan, että keskustalaisuus on elämäntapa, ja siinä on paljon perää.

Tällä hetkellä Keskusta-liike on luultavasti historiansa pahimmassa kriisissä. 

Olemme joutuneet kantamaan vaikeana aikana vastuuta, mitä ei tarvitse hävetä, mutta samalla on tunnustettava, että olemme tehneet monia virheitä, joista maksetaan kallista poliittista hintaa. 

Puolueen järjestötoimintakaan ei ole parhaassa mahdollisessa tilassa, vaikka meillä on suuri joukko upeita järjestöaktiiveja. Heidän työnsä varaan myös Keskustan uusi nousu tulee rakentumaan.

 

 

Olkaamme ylpeitä ainutlaatuisesta aatteestamme.

Keskustalaisuus ei ole tuontitavaraa. Maalaisliitto syntyi suomalaisuudesta, kotimaiselta pohjalta talonpoikien yhteenliittymänä. Tänäkin päivänä tarvitaan taju ja tunne suomalaisuudesta. 

Sanotaan, että puolueen kannatus alkoi aikanaan kasvaa, kun ihmiset huomasivat, että heidän lähiympäristössään tapahtui myönteistä kehitystä puolueen politiikan ansiosta. Perustettiin kouluja ja sairaaloita, rakennettiin uusia teitä ja synnytettiin työllisyyttä.

Kaikilla pitää olla edelleen mahdollisuus kehittää kotiseutuaan, on se millainen tahansa. On se kivestä ja betonista tai vihreydestä ja väljyydestä. Vaikuttamisen omaan kotiseutuun täytyy olla keskustassa helpointa ja näppärintä.

Tämä on se suuri asia, mikä erottaa keskustaa muista puolueista. Kysymys keskittämisestä ja hajauttamisesta eli kysymys meidän kaikkien kotiseuduista.

Keskustalainen yhdistelmä ajatuksia on niin ainutlaatuinen, ettei sellaista sekoitusta löydy muualta.

 

 

Keskustaa määrittää yritteliäisyys, jossa piirrämme rajan vasemmistoon. Samoin meidät erottaa käsitys yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Kun ihminen voi hyvin, niin yhteiskuntakin voi hyvin – ei päinvastoin.

Ihmiskuvamme ja poliittiset toimintatapamme tekevät myös rajan Perussuomalaisiin. Me haluamme tasoittaa kärjistämisen sijasta.

Keskustan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tunto on vahva eikä ”köyhän asiaa” saa milloinkaan unohtaa. Piirrämme siis rajan myös oikeistoon. 

Keskusta on syvä sivistysliike, jossa pelkkä oppihistoria ei ole merkityksellinen, vaan kaikki se mitä sydämessä on. Meidän on löydettävä uusia tapoja aatteellisen tietoisuuden herättämiseksi. Mitä ovat 2020-luvun penkkivalistus ja tupaillat? Ne tapahtuvat paitsi perinteisesti myös läpi maan ulottuvan avoimen ohjelmatyön, mobiilisovellusten, sosiaalisen median ja sähköisten kanavien kautta.

Keskustan neliapila on ollut vihreä läpi vuosisadan. Tasapaino luonnon kanssa on aivan keskeistä keskustalaisessa sielunmaisemassa, mutta piirrämme viivan myös vihreisiin. Keskustan luontosuhde on omasta kokemuksesta kumpuava. Keskustan vihreys tarjoaa ratkaisuja ja toivoa, ei epätoivoa. 

 

 

Keskusta on aina menestynyt, kun sillä on leveä kärki. Keskusta ei ole yhtä kuin sen puheenjohtaja. Keskusta koostuu tuhansista kasvoista. Puheenjohtajan ja puolueen tehtävänä on koota erilaiset keskustalaiset yhteisten, aatteen ytimestä nousevien tavoitteiden taakse.

Näin syntyy omintakeinen ja ajaton Keskusta. Omalaatuinen kansanliike, jonka näivettymistä on ennustettu vähintään kerran vuosikymmenessä. Ei ole vuosisadassa onnistunut eikä onnistu nytkään.

 

Haluan olla luomassa Keskustalle toivoa.