Vierailijakolumni: Kriisin jälkeen edessämme on jälleenrakennus

Tulevana maanantaina Suomen liput nousevat salkoon kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. Sotiemme päättymisestä tulee kuluneeksi 75 vuotta.

Tänä päivänä olemme kovemmissa poikkeusoloissa kuin koskaan sotavuosien jälkeen. Moni asia on kuitenkin toisin kuin sotien runtelemassa maassa.

Meillä on huomattavasti paremmat lähtökohdat kohdata uusi kriisitilanne kuin aiemmilla sukupolvilla. Kiitos kuuluu suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajille. Olemme monilla mittareilla yksi maailman parhaista maista.

Hyvinvointimme tärkein selittävä tekijä löytyy yhteisestä arvo- ja asennemaailmasta. Suomalaiset asettavat yhteisen edun oman etunsa edelle. Välitämme ja pidämme huolta toisistamme.

Luottamus on toimivan yhteiskunnan perusta. Poliittinen päätöksenteko toimii. Suomalainen konsensus on näyttänyt viime viikkoina jälleen kykynsä nopeisiin ja vaikuttaviin päätöksiin.

Myös taloudellinen hyvinvointimme pohjautuu suomalaisten hyveiden noudattamiseen. Ennen koronan iskua yhteiskunnan pyörien pysäyttämistä taloutemme oli ehkä vahvemmalla ja vakaammalla pohjalla kuin koskaan aiemmin.

Nämä suomalaisen yhteiskunnan vahvuustekijät auttavat meitä kohtaamaan viheliäisen, monella tapaa tuntemattoman viruksen. Samalla korona kuitenkin uhkaa hyvän arkemme perusteita, terveyttä ja turvallisuutta.

Koronaepidemia jättää syvät jäljet suomalaiseen yhteiskuntaan. Pehmentäessämme ihmisten työhön ja toimeentuloon kohdistuvaa iskua velkaannumme miljardien edestä, kaksinumeroisella summalla. Mitä pidempään kriisi kestää, sen syvempi taloudellinen pudotus on.

Tässä hetkessä on tärkeintä saada epidemia hallintaan, jotta pääsemme mahdollisimman pian takaisin normaaliin arkeen. Tarvitaan mahdollisimman laajaa testausta, tautiketjujen jäljittämistä ja taudinkantajien mahdollisimman tehokasta eristämistä.

Kriisin jälkeen meillä on edessämme vuosia kestävä jälleenrakennustyö. Lyhyellä tähtäimellä tämä tarkoittaa tulevaisuuden odotuksista tinkimistä. Meidän pitää harjoittaa perushyvettämme eli nuukuutta.

Osa tärkeistä uudistuksista pitää jättää odottamaan parempia taloudellisia aikoja ja mahdollisuuksia. Emme voi ajatella niin, että velan jatkuva lisääminen ja verojen siirtäminen tulevien sukupolvien maksettavaksi ovat ainoa keino rakentaa tulevaisuuden Suomea.

Pidemmällä aikavälillä kansankuntamme kohtalonkysymys on, millaisen kestävän pohjan onnistumme luomaan hyvinvoinnillemme. Esimerkiksi talouden ja teollisuuden tuotantoketjujen kansainvälistyminen on luonut meillä vaurautta, mutta kriisin keskellä olemme huomanneet haavoittuvaisuutemme. Vastaavalla tavalla haavoittuvaisuutta voi lisätä esimerkiksi keskittyminen.

Tulevaisuuden Suomea ja Eurooppaa rakennettaessa nousevat luontaisesti keskiöön omavaraisuuden ja tasapainoisen aluekehityksen teemat. Koronaepidemia on osoittanut, miten merkittäviä kysymyksiä ympäri maan ulottuvat palvelut, kotimainen ruuantuotanto, huoltovarmuus ja keskeisen elinkeinotoiminnan omavaraisuus ovat.

Toinen tärkeä oppi löytyy ihmisten mahdollisuudesta yrittää ja tehdä töitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Koronan aikana moni suomalainen on siirtynyt paikkariippumattomaan etätyöhön. Tämä luo tulevaisuudessakin parempia edellytyksiä ihmisten omille valinnoille ja koko Suomen hyvinvoinnille.