Veteraanit vieraana

Pääasiassa parlamentin täysistunnoissa tehdään päätöksiä tai kannanottoja, usein äänestysten jälkeen, ja käydään niistä ensin debattia.

Toisinaan täysistunnoissa on ollut joku parlamentin ulkopuolinen taho vieraana, yleensä puhumassa ajankohtaisesta maailmanpoliittisesta kysymyksestä, kuten taannoin Ukrainan parlamentin puhemies.

Tänään meillä oli debattien välissä koskettava tuokio, kun parlamentti hiljentyi muistelemaan toisen maailmansodan loppumisen 80-vuotisjuhlaa.

80 vuotta sitten Hitler oli juuri tehnyt itsemurhan ja hänen hallintonsa rippeet paenneet Berliinistä. Vuosien painajainen oli päättymässä sanomattomien inhimillisten kärsimysten jälkeen. Miljoonat menettivät henkensä, niin taisteluissa kuin keskitysleireillä.

Erityisen koskettavaa oli nähdä paikalla vielä vanhoja sotaveteraaneja Belgiasta ja Puolasta. Jokainen heistä myös puhui kokemuksistaan vuosikymmenten takaa. Viime sodan rintamaveteraaneista nuorimpienkin täytyy olla lähellä 100 vuoden ikää. Yksi aikakausi on vääjäämättä siirtymässä historiaan. Se näkyy myös meillä Suomessa.

Tänä keväänä on monella paikkakunnalla vietetty veteraanipäivää ensimmäistä kertaa niin, että paikkakunnalla ei ole asunut enää yhtään sotaveteraania.

Toivottavasti kahden maailmansodan kaltaista aikaa maailmassa ei enää koeta, vaikka viime vuosien tapahtumat Ukrainassa, Euroopan maaperällä, tai vaikka aamun uutiset Intian ja Pakistanin välisen konfliktin kiristymisestä eivät juuri valoisia näköaloja tarjoa.

Rauha on kuitenkin tavoite, jonka puolesta on tehtävä työtä. Toisen maailmansodan, yhden ihmiskunnan historian suurimman tragedian, päättymistä on jo senkin takia syytä juhlistaa, vielä sittenkin kun kaikki sen ajan kokeneet ihmiset ovat poissa.

Mielenkiintoisena huomiona pistin merkille, että kun Beethovenin sävelmä, Oodi Iolle, alkoi soida ja parlamentin jäsenet sekä vieraana olleet vanhat sotaveteraanitkin nousivat ylös, niin osa parlamentin laitaoikeiston edustajista jäi mielenosoituksellisesti istumaan.

Etenkin tässä yhteydessä menettely oli mielestäni sopimatonta. Ymmärrän, että joku voi vastustaa lipun ja laulun kaltaisia EU:n symboleita, ajatellen niiden kuuluvan vain kansallisvaltiolle. Kuitenkin Oodi Ilolle on myös laulu yhteiskunnalle, joka perustuu iloon ja ystävyyteen tasa-arvoisten ihmisten kesken.

Beethovenin sävellys ja Friedrich Schillerin sanat ovat myös osa koko Euroopan yhteistä kulttuuriperimää. Tässä yhteydessä sillä kunnioitettiin ennen kaikkea rauhaa, paikalla olleita sotaveteraaneja ja koko sitä sukupolvea, jotka sodan raunioista uudelleen nostivat ja rakensivat tämän maanosan.

(Kuva: Euroopan parlamentti. Kuvaaja: Mathieu Cugnot)