Vähiten epäonnistunut valtio

Silmiini osui jokin aika sitten tutkimus maailman vähiten epäonnistuneista valtioista. Amerikkalaisen tutkimuskeskuksen vuosittainen ranking-lista oli livahtanut kesäisen julkaisun jälkeen ohitseni ja perehdyin asiaan vasta nyt. Keinotekoiset paremmuusjärjestykset ovat yhtä teennäisiä kuin euroviisujen tuomarointi. Kiistellään mielipideasioista. Taitaa olla niin, että ranking-listoista ollaan iloisia, kun niissä menestytään ja välinpitämättömiä, kun niissä jäädään hännille. Yhteiskunnallisten asioiden laittaminen paremmuusjärjestykseen on äärimmäisen vaikeaa, turhaakin. Asiat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä voi suoranuottiselle listauksella verrata keskenään. 

Listaus kuitenkin kiinnosti minua. Miten voi olla mahdollista, että Suomi on maailman vähiten epäonnistunein maa, kun jatkuvasti kuulemme vain huonoja uutisia kotimaassa? Taloudellinen laskusuhdanne on ollut viime vuosien ykkösaihe. Lähes kaikki tuntuu menevän enemmän tai vähemmän päin honkia. Työttömyys kasvaa, ihmisten eriarvoisuus lisääntyy, palvelut karkaavat ja kallistuvat. Valitusten aiheita löytyy kyllä.

Tutkimuksen mukaan Suomi oli kuitenkin maailman paras maa. Tilastoon ei voi suhtautua aukottomasti, koska nopeakin vilkaisu säätiön nettisivuille paljastaa pinnallisuutta. Tutkimuksen tekijät ovat 12 eri mittarilla laskelmoineet Suomen pärjäävän kokonaisuudessa parhaiten huomioiden taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset tekijät. Vuodesta 2006 olemme Norjan kanssa vuosittain kisailleet maailman vähiten epäonnistuneen valtion tittelistä. Kärkikahinoista löytyy arvatenkin myös muut Pohjoismaat sekä Sveitsi.

Mainittujen vaikeuksien lisäksi olemme ehkä itse itseämme ruokkivassa kierteessä, jossa viljelemme tappiomielialaa. Kriisitietoisuuden lietsonnasta puhui viikonloppuna myös Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Mika Pantzar. Hänen mukaansa talouseliitti on omilla puheillaan pelotellut suomalaisia talouden vaikeuksista eikä keskiluokka nyt kuluta riittävästi. Ketju on tietenkin huono, koska talouden pyörät eivät pyöri, jos kotimarkkinoilla ei ole menekkiä ja sitten meneekin vielä huonommin.

Murheen laaksosta tulisi siirtyä kannustavamman ilmapiirin luomiseen. Jokaisella ajalla on omat vaikeutensa ja silloin juuri ne ovat kaikista suurimpia. Harmittavan usein menen itsekin valittamisen lankaan, vaikka se ei tuo ongelmiin ratkaisuja. Loppu viimein, kun katsoo isoa kuvaa: Suomella on mennyt pitkään hyvin. Me asumme maailman vähiten epäonnistuneessa valtiossa. Toivottavasti osaamme toimia siten, että niin on myös jatkossa.

Kirjoitus on julkaistu kolmunina Kemi-Torniolaisessa.