Vaelluskalojen paluu?

Tällä viikolla on uutisoitu Aluehallintoviraston päätöksestä muuttaa Kemijoen ja Iijoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteita siten, että kalatiet on viimein rakennettava osaan voimalaitoksista.

Ehkä tämä herätti toiveita Pohjois-Suomessa. Josko nyt vaelluskaloja voisi viimein palata pohjoisen rakennettuihin vesistöihin? Toki AVI myös hylkäsi osan ELY-keskuksen vaatimuksista, joissa kalateitä vaadittiin eräisiin ylempänä Kemijoessa oleviin voimalaitoksiin.

Kalojen palauttaminen jokiin on keskusteluttanut vuosikymmeniä. Moni on ehkä jo toivonsa menettänytkin. Haave kalastuksen elpymisestä on elänyt sukupolvien ajan. Jokien patoaminen sotien jälkeen jätti lukuisiin jokivarren sukuihin syvät arvet. Myös maita hukkui nostetun vedenpinnan alle ja korvausprosessit koettiin usein epäoikeudenmukaisiksi.

Luonnollisesti puhdasta ja kotimaista energiaa on tarvittu ja tarvitaan. Valtio ja Lapin kunnat omistavat eri yhtiöiden kautta suuren osan Kemijoki Oy:stä. Mankala-yhtiönä Kemijoki Oy tuottaa omistajilleen sähköä omakustannehintaan.

Kuitenkin monen kokemus on ollut, että säännöstelyn haitat tuntuvat pohjoisessa ja hyödyt etelässä.

Pohjoisessa on vesistöihin erittäin moninainen suhde. Kannamme traumaa kadonneesta lohesta, mutta ymmärrämme syyt, mitkä siihen johtivat. Voimayhtiöillä on ollut vuosikymmeniä aikaa hoitaa vaelluskala-asiaa kuntoon. Toivottavasti viimein olisi nyt aika.