Uusi Rovaniemi: Mitä Putin pelkää?

Meidän historiassamme uhka on tullut idästä. Se on edelleen usein ääneen sanomaton kansallinen pelkomme. Nyt Ukrainan ja Venäjän tilanteen kiristyessä samaistumme Ukrainaan Venäjän naapurina, vaikka maidemme tilanteet ovat hyvin erilaiset.

Nykyinen ulkopolitiikan keskustelu on tuonut mieleen ne lukuisat Nato-keskustelut, joita opiskelijakavereiden kanssa kävimme opiskellessamme Rovaniemellä kansainvälistä politiikkaa. Kuitenkaan koskaan sotilasliitto Naton rummutus ei ole ollut yhtä vahvaa kuin nyt.

Samaan aikaan Venäjä on tehnyt oman näkökulmansa selväksi. Se ei pidä toivottavana Naton laajentumista rajoilleen. Tavoite on heidän näkökulmastaan varmasti ymmärrettävä.

Mietittäessä omaa toimintaamme, on kysyttävä: haluaako Venäjä lopulta asettaa itsensä uhaksi muulle Euroopalle? Sellaista kuvaa itänaapurista rakennetaan ja sellaista kuvaa se myös itse tarjoilee.

Uskon, että Venäjän kovat otteet Ukrainan suhteen kumpuavat enemmän maan heikosta itsetunnosta kuin tosiasiallisesta paluusta Neuvostoliiton mahtiaikoihin. Nykyinen hallinto pelännee ennen kaikkea sitä, että myös Moskovassa ja Pietarissa alkaisivat Kiovan tavoin protestit valtiovaltaa vastaan. Tähän on nyt maassa reagoitu kovin ottein.

Opiskellessani osan aikaa Venäjällä oli helppo laittaa merkille, että Ukrainan tapaan myös Venäjän oppositio on hajanainen. Ainoa asia, mistä se pääsee yhteisymmärrykseen, on nykyhallinnon kritisointi. Niin kauan kuin oppositio ei löydä yhteistä demokraattista linjaa, ei Kremlin asema ole tosiasiassa uhattuna.

Omassa politiikassamme meidän pitäisi kyetä olemaan kaukaa viisaita. Meidän on pidettävä tiukasti kiinni kansainvälisestä asemastamme idän ja lännen välissä.

Se, että Suomessa vastataan Ukrainan kriisiin Nato-keskustelulla, kertoo varsin pinnallisesta turvallisuuspoliittisesta käsityksestä. Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehitystä on tuettava.

Tässä työssä Naton tankin eivät auta. Ne voivat kuitenkin antaa sytykkeitä niille, jotka Venäjälle saavat polttovoimansa kansallismielisyydestä ja sitä uhkaavista ulkoisista uhista.

Venäjää ei pidä turhaan pelätä, mutta täytyy muistaa, että suurvallat toimivat oman logiikkansa mukaan. Suurvaltojen naapurimaiden on aina oltava varuillaan. Sitä ei Suomikaan saa unohtaa.

Valtiontalouden säästöjä tehtäessä tulee pitää kiinni kaikkein tärkeimmistä. Yksi niistä on aivan kaikissa oloissa tarvitsemamme oma armeija, jolla turvataan kansallinen puolustuskykymme.

Nato-jäsenyys Ukrainan kriisin takia olisi varomaton ylilyönti. Vahva oma puolustus ja taitavasti harjoitettu ulkopolitiikka takaavat parhaiten turvallisuutemme.

Katri Kulmuni

Kansanedustajaehdokas (kesk.)