Tulin valituksi UK-valiokuntaan

Viime viikolla Euroopan parlamentti valitsi edustajansa valtuuskuntiin, jotka hoitavat Euroopan parlamentin suhteita muihin parlamentteihin. Parlamentin ulkosuhteissa parlamenttia edustavat yhteensä nämä 48 valtuuskuntaa.

Minut valittiin toiveeni mukaan valtuuskuntaan, joka hoitaa yhteyksiä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttiin, lyhyemmin sanottuna siis Britannian parlamenttiin, Lontoon Westminsterissä. Suomen mepeistä tähän valtuuskuntaan valittiin myös Eero Heinäluoma ja Mika Aaltola.

Valiokunnat, joista vastuullani on ympäristövaliokunta, ovat lähtökohtaisesti tärkeämpiä ja työllistävämpiä vaikuttamisen paikkoja kuin valtuuskunnat. Kuitenkaan valtuuskunnatkaan eivät ole merkityksettömiä. Valtuuskunnat edistävät osaltaan eurooppalaisten arvojen, erityisesti demokratian, vahvistumista yhteistyössä toisten parlamenttien kanssa.

EU:n ja Britannian välinen suhde on mielenkiintoinen. Britannia liittyi Euroopan yhteisöihin vuoden 1973 alusta ja jätti EU:n tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 2020, kolme ja puoli vuotta kansanäänestyksen jälkeen.

"Hallitukseni pyrkii Euroopan unionin kanssa uuteen kumppanuuteen, joka perustuu vapaakauppaan ja ystävälliseen yhteistyöhön", kuningatar Elisabet lausui puhuessaan parlamentissa lokakuussa 2019.

Uusien suhteiden luominen ei ole ollut kivutonta. Britannian EU-eroa on laajalti pahoiteltu. Yleisesti ajatellaan, että myös sen taloudellinen hinta briteille on ollut kallis. Toisaalta on totta, että siellä on edelleen paljon ihmisiä, joiden mielestä se kannatti maksaa. EU ei ole vankila, Britannian päätös sen osaltaan osoitti. En halua sanoa, tekivätkö he oikein tai väärin, demokratiassa heillä oli oikeus päätökseensä. Suomen kannalta Britannian EU-ero oli kyllä hyvin valitettava asia. Britannia oli meille hyvä yhteistyökumppani liiallista sääntelyä ja syvenevää federaatiota vastaan.

Vaikka Britannia lähti EU:sta, niin se ei lähtenyt Euroopasta. Englannin, Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin muodostama vanha saarivaltio on Euroopalle tärkeä. Sillä on demokratian ja ihmisoikeuksien kannaltakin tarkasteltuna pitkät perinteet. Siksikin EU:n ja Britannian parlamenttien välinen yhteistoiminta on tavattoman tärkeää, ja odotan sen työskentelyä mielenkiinnolla.

(Kuva on otettu Strasbourgissa EU-parlamentin aulassa. Tuo rakennus, jossa työhuoneeni sijaitsee, on nimetty Winston Churchillin mukaan, ja myös tämän vanhan brittivaltiomiehen kuva löytyy rakennuksesta.)