18.1.2015

Torniojokilaakson mahtava historia - ja maakuntamuseo!

Kävimme tutustumassa vasta avattuun uudistettuun maakuntamuseoomme. Voin suositella aivan kaikille.

Ilman opastustakin historiamme avautuu elävästi, mutta mikäli saatavilla on opastettu kierros, niin siihen kannattaa ehdottomasti panostaa. 

Mieleen jäi etenkin 1700-luvun äärimmäiset vaikeat ajat, joista kuitenkin noustiin.

Historiassa on vaikea päästä kauemmas taaksepäin kuin 10 000 vuotta. Jääkausi ja sen tuoma kolme kilometriä paksu mannerjää sanelee sen mitä voimme aiemmasta tietää.

Varmaa lienee se, että ensin tulivat hylkeen pyytäjät. Saamelaisia oli useita ryhmiä. Saamelaista kansanperinnettä keränneen kirkkoherra Jakob Fellmanin mukaan oli neljä ryhmää: porolappalaiset, kalastajalappalaiset, metsälappalaiset ja paimentolaislappalaiset.

Tornionjokilaakso on puolestaan koko Pohjois-Suomen varhaisimmin pysyvästi ja tiheimmin asuttua aluetta. Torniojoki muodosti alueen ensisijaisen kulkuväylän aina 1830-luvulle asti, jolloin Ruotsin puolelle rakennettiin maantie.

Täällä Tornion kaupungissa tähyttiin kohti etelää kaupankäynnin merkeissä. Kauppapurjehdus sai vauhtia 1660-luvulla, kun paikalliset porvarit älysivät, että suurimman liikevoiton olivat siihen asti saaneet Tukholman porvarit. Kauppapurjehdus oli otettava omiin käsiin, jos mielii rikastua.

Pian torniolaisilla oli jo omia laivoja. Lohen, nahkojen sekä voin kuljetus etelään ja suolan ym. tavaroiden tuonti otettiin omiin käsiin 1600-luvun loppuun mennessä. Tärkeää oli myös, että kaikki laivat olivat tuolloin oman pitäjän mestareiden rakentamia.

Kauppaa tehtiin paikallisesti sekä talonpoikien että lappalaisten kanssa. Porvaristo vaurastui, samoin tuloerot kasvoivat.

Aikalaisten tarinat kertovat monipuolisesta sijoitustoiminnasta, mutta myös viinien käytöstä. Elävä seuraelämä huomattiin myös ulkomailla, josta todisteena ovat useat vieraiden kirjoittamat matkakirjat. Kaupungissa asui myös hyvin köyhää väestöä. Sen verran vaurasta seutu oli, että kuitenkin vain harvat kärsivät esim. 1690-luvun suurina nälkävuosina nälästä.

Vuonna 1700 alkaneen suuren Pohjan sodan aiheuttamat raskaat verot, väenotot ja kuljetusrasitus alkoivat jyrsiä Tornion kaupan edellytyksiä. Itärajan sulkeminen lopetti tärkeän karjalaiskaupan. Torniolaiset joutuivat luopumaan Kemin Lapin kaupasta, ja myös talonpoikien ja porvareiden väliset kauppasuhteet kärsivät. Kauppapurjehdus riutui jatkuvasti miehistön ja laivojen luovutuksista.

Vuonna 1710 levisi ruttokin kaupunkiin. Jo ennen varsinaista Isoavihaa Tornio oli vajonnut köyhäksi, keskenään riitelevien porvarien kaupungiksi. Oltiin palaamassa 50 vuoden takaisiin olosuhteisiin.

Pian alkoi ahdistaa myös Suomeen tunkeutuneiden venäläisten uhka. Porvareita pakeni Ruotsiin, ja jo ennen venäläisten tuloa kaupunki paloi 1714. Taistelujen jälkeen venäläiset tunkeutuivat 1715 kaupunkiin, polttivat ja ryöstivät sen. Poikkeustilaa kesti vuoteen 1717. Sodan loppuajan vuoteen 1721 Tornio sai olla suhteellisen rauhassa.

Pohjois-Suomen historialle ajanjakso 1808‚Äď1809 oli merkitt√§v√§ k√§√§nnekohta, sill√§ k√§sitteen√§ Suomen Lappi syntyi vasta t√§ll√∂in. Suomen Lappi lohkaistaistiin Ruotsin Lapista ja liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan ja Ven√§j√§√§n.

Tornionjokilaaksossa Suomen sodan seuraukset aiheuttivat pahan väestökatastrofin. Sairaita ja haavoittuneita sotilaita alettiin sijoittaa alueen pieniin kyliin, jolloin sotilaiden levittämät kulkutaudit tarttuivat kyläläisiin. Edes myöhemmät nälkävuodet eivät koetelleet asukkaita yhtä pahoin.

Suomen sodan j√§lkeen Tornionjokilaakson asukkaista osa muutti Tornionjoen l√§nsipuolelle. P√§√§piirteitt√§in Ruotsin Lapin olot eiv√§t paljoa poikenneet Suomen Lapin oloista. Kenties merkitt√§vin ero oli se, ett√§ Ruotsin Lapissa oli 1820-luvun alussa yht√§kki√§ valtavan suuri v√§hemmist√∂ ‚Äď noin 7 000 suomalaista. Kun saamelaisia oli vain noin 500, oli Ruotsin Lappi leimallisesti hyvin suomalainen alue.

Katovuodet koettelivat ankarasti uudisasukasperheitä ja äärimmäisessä köyhyydessä suomalaiset uudisasukkaat luovuttivat lapsiaan kasvattilapsiksi Norjan rannikolle. Vaeltavat poronomadit välittivät lapsia ja saivat palkaksi lapsista rahaa, ruokaa, viinaa tai karjaa. Vanhemmat toivoivat lasten säästyvältä nälkäkuolemalta ja saavan paremman elämän kalaisalla Norjan rannikolla. Nälkä ajoi Tornio- ja Muoniojokilaakson asukkaita kohti Pohjois-Norjaa, jonne houkutti mm. tarjolla oleva kaivostyö.

1800-luvun Lapin kattavin vuorovaikutusalue oli Jäämeren talousalue. Suomen Jäämeren politiikan alkulyönnit oli lyöty Suomen sodan päättyessä 1809, jolloin rajasuluissa Suomi menetti ikiaikaisen yhteytensä Jäämereen. Venäjän keisari lupasi kuitenkin Suomelle kaistaleen 1864 ja tähän lupaukseen yritettiin vedota vielä 1910-luvullakin.

Perustuu Elina Yli-Ojanperän ja Jouko Vahtolan erittäin mielenkiintoisiin artikkeleihin. Suosittelen tutustumaan:

http://www.tornio.fi/Tornionhistoria

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/matka_1800-luvun_lappiin_kertoo_kalotin_kansan_ankarista_oloista_95475.html#media=95477