TET-harjoittelussa eduskunnassa

Halusin pitkän aikaa TET-harjoitteluun eduskuntaan ja pyrin ensimmäisen kerran sinne jo keväällä, mutta paikkaa en saanut. Sen sijaan nyt syksyllä onnisti, ja olin todella tyytyväinen saadessani harjoittelupaikan kansanedustaja Katri Kulmunilta opinto-ohjaajan avustuksella.

Ensimmäinen päivä jännitti, jopa pelotti, aivan kauheasti. En meinannut saada tuttavaperheen luona nukuttua ja aamulla oli levoton olo. Pikkuparlamentin aulassa minua odotti kuitenkin Katrin ystävällinen avustaja, Iiris Jakola. Hänen kanssaan oli mukava kierrellä Pikkuparlamentin tiloja läpi ja hiljalleen rohkenin kyselemään kansanedustajan työstä, avustajan työstä ja politiikasta. Tapasin Katrin ensimmäistä kertaa vasta tiistaina ja jälleen kerran pelotti. Päivän aikana pyöri mielessä kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä, millainenkohan se Katri oikein on ja mitä, jos hän ei nyt ollenkaan pidä minusta. No, aika turhia ajatuksia nuo loppujen lopuksi olivat, kun toimistoon astui pirteä Katri. Hankalahan sellaisen persoonan lähellä oli enää mitään jännittää.

Keskiviikkona pääsin seuraamaan täysistuntoa, joka käsitteli Suomen kustannuskilpailukykyä. Aluksi epäilin, että tylsistyisin, mutta kovin oli hilpeä meno istuntosalissa, kun kuultiin Arhinmäen laulavan. Kirjoitin myös TET-viikon projektiani, mediaseurantaa Suomen turvapaikanhakijoista. Torstaina vierailin Iiriksen kanssa Keskustan puoluetoimistolla ja autoin järjestämään tapaamista, jossa Lapin yliopiston politiikkatieteiden opiskelijat tapasivat Katrin. Olin myös itse kuuntelemassa, kun Katri kertoi, kuinka hän päätyi kansanedustajaksi. Illalla kävimme Iiriksen kanssa katsomassa Eduskunta III -näytelmää Helsingin Ryhmäteatterissa.

Perjantaina Katri esitteli minulle valiokuntien kokoushuoneita, jonka jälkeen kirjoitin loppuun mediaseurantani. Viikon lopuksi oli suoraan sanottuna aika haikeat fiilikset itsellä. En olisi millään halunnut lähteä, kun viikko oli ollut todella mukava ja Katri ja Iiris aivan mahtavia työkavereita! Onneksi Katri otti minut harjoittelijaksi, sillä nyt olen taas hieman varmempi siitä, mitä tulevaisuudessa haluan työkseni tehdä. Suuret kiitokset viikosta Katrille ja Iirikselle!

Martta Ollila, Ounasjoen peruskoulu