20.8.2015

Teollisuutta Tornionlaaksoon

Tornionlaakso on yksi Suomen kauneimmista alueista. Kaunis maisema ei elätä, tokaisi minulle kerran eräs nainen. Tornionlaakson väestökehitys on ollut murheellinen. Väkiluku on lähes puolittunut. Tämä on tuttua monessa Lapin seutukunnassa. Maakunnan väkimäärä on tasaisesti laskenut.

Tornionlaakso on menestynyt heikosti myös toisella mittarilla. Kun puhutaan yritysten vetovoimasta, ei alueelle ole tullut juuri uusia teollisia työpaikkoja. Harmillisesti Tornionlaakso ei ole päässyt tunturikeskusten matkailun imuun. Tornionlaakso on ollut vähän väliiputoaja. Jos kehitys jatkuu samanlaisena seuraavat vuosikymmenet, mitä jää jäljelle?


Tornionlaakson mahdollisuudet ovat mittaamattomat. Rajasijainnista on hyötyä. Ruotsin talouskasvu on taattua ja pohjoisimmissa maakunnissa se on ollut jopa muuta maata nopeampaa. Jo pari vuotta Norrbotteniin on tullut paluumuuttajia ja väkimäärä on noussut muutamat viimeiset vuodet 1000 hengen vuositahtia. Osa sanonee, että se johtuu maahanmuutosta. Se ei ole kyllä kansantalouden kasvua hidastuttanut.


Suomen ja Ruotsin rajoilla on vielä paljon rajaesteitä. Miten samankaltaisissa maissa voi olla niin erilaisia säännöksiä? Pohjoismaisen yhteistyön kysymykset eivät ole juuri valtakunnan otsikoissa näkyneet. Rajalla ne ovat arkipäivää ja se kilometrin mittainen lista rajaesteitä pitää pystyä yhteispohjoismaalaisesti purkamaan.

 
Keskustelua on herättänyt kanadalaisen malminetsintäyhtiö Mawsonin toimet Ylitorniolla. Mittavia kultaesiintymiä on löytynyt usealta alueelta. Töppäyksiäkin tuli yhtiöllä tehtyä, kun kaikkia lupia ei ollut hoidettu kuntoon. Torniolaakson suurin ongelma on, ettei meillä ole riittävästi yrityksiä ja teollisia työpaikkoja. Kukaan ei jää kotiseudulleen, jos ei ole mitään järkevää tekemistä. 


Vaikka Ruotsinkin malmikentillä on ollut viime kuukausina vaikeampaa, on valtiovallan suhtautuminen kaivosteollisuuteen erilainen. Ruotsissa malminetsintä ja itse malmin kaivaminen eli kaivostoiminta ovat myös lupaprosessien osalta erotettu. Kittilän Suurikuusikon kultalöydös tehtiin 80-luvun lopulla; kaivostoiminta alkoi vasta 2008. Kaksi vuosikymmentä vei tutkimuksien realisoituminen todelliseksi kaivokseksi. Yhtä kaivosta varten pitää tehdä tuhansia kairauksia. Ulkoisesti kairauksista ei juuri jälkiä maan pinnalle jää. Ruotsissa malminetsinnän luvat saadaan kuudessa viikossa. Meillä ei saa siinä ajassa edes navetan rakennuslupaa. Tarvitsemme ympäristöllisesti kestäviä teollisia investointeja.

 

Julkaistu kolumnina Meän Tornionlaakso -lehdessä 20.8.2015