Tarvitsemme Kerttu Saalastin henkeä

Maalaisliitto-Keskustan vaikutus monissa Suomen historian vaiheissa on ollut suorastaan ratkaiseva. Se on tehnyt rakentavaa työtä demokratian puolesta vuorollaan niin kuningasvaltaa, fasismia kuin kommunismiakin vastaan. Keskustan riveistä on noussut myös useita huomattavia suomalaisia valtiomiehiä ja ajattelijoita, Santeri Alkio, Kyösti Kallio, Urho Kekkonen ja Johannes Virolainen muun muassa.

Olen monesti sanonut, että emme enää elä talonpoikaisyhteiskunnassa, mutta sen talonpoikaisyhteisön arvot, yhteisöllisyys, toisista huolehtiminen jne. ovat edelleen tärkeitä, oikeastaan vieläkin tarpeellisempia kuin silloin ennen.

Tietenkään ei pidä haikalla liikaa mennyttä, mutta siitä on otettava opiksi. Vaikka yhteiskunta on toinen, niin ihminen on pohjimmiltaan sama. Siksi entisten aikojen poliittisista toimijoista voi oppia paljon. Varsinkin niistä ihmisistä, joiden johdolla rakennettiin sellaista Suomea, jossa jokainen ihminen oli yhtä arvokas - asuipa haja-asutusalueella tai pääkaupungissa. On surullista, että siitä arvopohjasta on niin paljon luovuttu.

Yksi sellainen henkilö, jonka yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kannattaisi ottaa oppia, on opetusneuvos Kerttu Saalasti (1907-95). Kampanjani puitteissa järjestettiin jokin aika sitten Kerttu Saalasti -ilta, johon osallistui Saalastin elämäkerran kirjoittanut entinen kulttuuriministerimme Tytti Isohookana-Asunmaa. Kerttu Saalasti oli maatilan emäntä ja suuren perheen äiti, joka toimi aikanaan pitkään kansanedustajana ja opetusministerinä. Hänen ansioihinsa luetaan mm. Oulun yliopiston perustaminen ja saman hengen tuotosta on myös Lapin yliopiston synty.

Sotien jälkeen haluttiin, että kaikkialla maassa on mahdollista saada korkeakouluopetusta. Se oli poliittisen tahdon tulos. Nyt tuntuu, että katse on etupäässä etelän yliopistoissa ja pärjätköön muut miten pärjäävät. Kajaanin opettajankoulutusyksikkökin lopetettiin. Eli ollaan palaamassa samanlaiseen aikaan kuin mitä elettiin ennen kuin Kerttu Saalasti ja Johannes Virolainen alkoivat vaikuttaa suomalaisessa sivistyspolitiikassa. Ei keskittämispolitiikka on mikään moderni keksintö. Se on taantumuksen tuote. Nykyään kuulee sanottavan, ettei korkeakoulupolitiikassa saa huomioida vain aluepoliittisia tekijöitä, mutta vähitellen alkaa tuntua siltä, että niitä ei huomioida ensinkään.

Kerttu Saalasti toimi myös sosiaalipolitiikan alalla. Hänen pitkäaikaisena tavoitteenaan oli naisten kotona tekemän työn arvostuksen nostaminen ja äidinpalkka, joka toteutuikin aikanaan kotihoidontuen muodossa. Kerttu Saalasti oli myös niin sanottu siltarumpupoliitikko. Hän ajoi uutterasti oman vaalipiirinsä asioita ja pyrki saamaan sinne uutta työllisyyttä. Kerrotaan, että kotiseudulleen tulevaa Hituran kaivosta hän ajoi jopa sanomalla silmäätekeviä kätellessään “Hitura, Hitura” oman nimensä sijaan. “Kotiinpäin vetoa” oman vaalipiirin puolesta kansanedustajan pitääkin tehdä. Jopa sen uhalla, että joutuu pääkaupunkilaisten epäsuosioon. Tietenkin pitää toimia rakentavasti niin, että tuloksia voi syntyä. Pelkkä huutelu ja mielenosoittelu ei siihen johda. Kerttu Saalasti tiesi tämän.

Kerttu Saalastia pidettiin konservatiivina, mutta toisaalta hän oli aika radikaali. Hänellä oli myös kykyjä ennakoida asioiden kehitystä vuosikymmenten päähän. Mielenkiintoista on ollut huomata, miten Saalasti jo 1970-luvulla puhui Pohjois-Suomen matkailun puolesta ja varoitti meitä kehittämästä sitä “suuren maailman” turistirysien suuntaan. Puhdas luonto, rauha ja hiljaisuus ovat matkailuvalttejamme. Tähän kannattaisi satsata markkinoissa vielä nykyistä enemmän.

Politiikassa joudutaan tekemään kompromisseja. Ei Kerttu Saalastikaan saanut läpi läheskään kaikkia tavoitteitaan. Epäilemättä hän joutui monesti olemaan mukana sellaisessa, joka oli hänelle epämiellyttävää. Mutta vaikka hän teki kompromisseja asioista, hän ei tehnyt kompromisseja arvoistaan. Hän tunnusti tosiasiat, poliittiset voimasuhteet ja kunnioitti varsinkin sitä , että demokratiassa eri mieltä oleminen kuuluu pelin henkeen. Silti hän muisti omat käsityksensä oikeasta ja väärästä. On eri asia ymmärtää ja hyväksyä. Juuri se, että Kerttu Saalastin aatteellisuus pysyi kirkkaana, kantavana voimana poliittisista realiteeteista huolimatta, nostaa Kerttu Saalastin kaikille poliitikoille kelpaavaksi esimerkiksi. Sellaisillekin, jotka eivät kaikessa ole samaa mieltä Kertun kanssa.