Tänään on kunnianpäivä - talvisodasta 75 vuotta

Me olemme vapaita tekemään monia asioita. Saamme valita, mitä opiskelemme, meillä on ylipäänsä mahdollisuus siihen, saamme valita, missä asumme ja luottaa siihen, että kaikista alueista huolehditaan ja elämä on siellä tasa-arvoista.

Meillä on vapaus kritisoida valtaapitäviä. Vapaus uskoa, osallistua, ajatella ja elää haluamallamme tavalla.

Hyväksymme, että kaikki tämä vapaus perustuu yhteiskuntasopimukselle. Maksamme veroja, jotta hyvinvointivaltio huolehtisi niistä, kenellä ei ole ketään muuta auttamassa.

Suoritamme asepalveluksen, koska haluamme ääritilanteisiin asti myös puolustaa pohjoismaista elämänmuotoamme, vapautta.

Teemme työtä, jonka voimme vapaasti valita, jotta lapsillammekin olisi vapaus, mikä myös meillä on.

Vapautemme perustuvat yhteiselle, kollektiiviselle vastuulle. Ei ole vapauksia ilman, että ne pitäisi vastuullisesti saavuttaa.

Vastuullisuus on ehkä jäänyt tämän vapausretoriikan varjoon. Ollaksemme vapaita, meidän on huolehdittava toisistamme. Ollaksemme vapaita, meidän on huolehdittava, että vähintään samat vapaudet, joista me olemme saaneet nauttia, ovat myös tulevien sukupolvien vapauksina.

Ja jos emme ole vapauksistamme samaa mieltä, olemme viime kädessä myös vapaita lähtemään ja elämään vapauden ja vastuun kera jossain muualla.

Vastuuta ihminen ei voi kuitenkaan loputtomasti pakoilla. Me emme synny tähän maailmaan tyhjiöstä, vaan olemme joka hetki riippuvaisia myös muiden vastuullisesta toiminnasta. Siksi näitä kahta ei voi toisistaan erottaa.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsikkäin. Miettikää, minkälaisen vastuun veteraanit ottivat vapaudesta. Kantoivat taakan, jotta meidän olisi hyvä. Veteraanit antoivat meille mahdollisuuden katsoa eteenpäin. Sitä älkäämme koskaan unohtako.

Tänä päivänä on kulunut 75-vuotta talvisodan päättymisestä. Juhlikaa te, jotka olette tämän maan pelastaneet, tätä päivää haluamallanne tavalla. 

https://www.youtube.com/watch?v=KPZMyJMfYMI