15.10.2015
Suuret yliopistot eivät ole menestyksen tae
Maakuntien korkeakouluilla on alueilleen suuri merkitys niin tieteen, kulttuurin kuin elinkeinoelämänkin näkökulmasta. Ne ovat olleet monella tapaa aluekehityksen vetureita, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö näin olisi jatkossakin.
Pienillä yliopistoilla on myös muuta kansallista merkitystä. Esimerkiksi Lapin yliopisto kouluttaa lähes neljänneksen Suomen juristeista ja kolmanneksen taideteollisen alan korkeakoulutetuista.
Puhtaasti määrällisesti arvioituna Hankenin, Lapin yliopiston ja Vaasan yliopiston julkaisutehokkuus suhteessa rahoitukseen on korkein ja suurimpien yliopistojen julkaisutehokkuus heikoin.
Ruotsinkielisen kauppakorkeakoulu Hankenin professori Anne Brunila esitti 12.10. Suomen korkeakoulujen määrän radikaalia vähentämistä. Brunilan mukaan ”liian laaja korkeakouluverkko näivettää ja rapauttaa tutkimusta, tiedettä ja koulutusta”.
Brunilan kritiikki kohdistuu maakuntien keskimääräistä pienempiin korkeakouluihin. Hänen mukaansa maakuntien korkeakouluyksiköt ovat vain vanhanaikaisen ”alue- ja reviiripolitiikan” seurausta.
Brunila ei tunnusta maakuntien korkeakoulujen kansallista tai alueilleen tuottamaa lisäarvoa. Korkeakouluilla on alueilleen suuri merkitys niin tieteen, kulttuurin kuin elinkeinoelämänkin näkökulmasta. Ne ovat olleet monella tapaa aluekehityksen vetureita, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö näin olisi jatkossakin.
Pienillä yliopistoilla on myös muuta kansallista merkitystä. Esimerkiksi Lapin yliopisto kouluttaa lähes neljänneksen Suomen juristeista ja kolmanneksen taideteollisen alan korkeakoulutetuista.
KTT Antti Fredriksson Turun yliopistosta on analysoinut Suomen yliopistojen tilinpäätöksiä vuosilta 2010–2014 (Acatiimi 6/15). Vertailtaessa tilikaudella 2014 suoritettujen yliopistotutkintojen määrää yhteenlaskettuihin henkilötyövuosiin pärjäsivät pienet Hanken, Lapin yliopisto ja Vaasan yliopisto parhaiten. Sama kolmikko oli kärjessä myös vertailtaessa yhteenlaskettuja julkaisuja suhteessa yliopistojen liikevaihtoon.
Rahoituksen kohdentamisesta tilikaudella 2014 Fredriksson toteaa, että ”puhtaasti määrällisesti arvioituna Hankenin, Lapin yliopiston ja Vaasan yliopiston julkaisutehokkuus suhteessa rahoitukseen on siten korkein ja suurimpien yliopistojen julkaisutehokkuus heikoin.”
Suuret yliopistot pärjäsivät viime vuonna paremmin, kun julkaisuissa otettiin huomioon vain vertaisarvioidut tieteelliset alkuperäisartikkelit – joiden merkitys korostuu lääke- ja luonnontieteissä – ja niiden määrä suhteutettiin henkilötyövuosiin.
Pakonomaisten yhteenliittämisten sijaan yliopistojen tulee jatkaa omaa profiilityötään. Kehittyä täytyy, mutta tieteen taso ei käskemällä parane.
Katri Kulmuni
kansanedustaja (kesk.)
Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena useassa maakuntalehdessä 14.-15.10.2015
