Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa alkanut

Puheista on edetty tekoihin erityisesti ympäristön suojelun kannalta, ja tämä on tärkeää. Arktisessa neuvostossa alueen jäsenmaat ovat pystyneet tekemään päätöksiä esimerkiksi öljytuhojen ehkäisemiseksi. Hiljaista, tärkeää työtä tehdään jatkuvasti myös Arktisen neuvoston työryhmissä. Niissä asiantuntijat etsivät keinoja niin mustan hiilen leviämisen rajoittamiseksi tai arktisten merialueiden happamoitumisen estämiseksi.

Sain kunnian olla mukana ministeri Soinin delegaatiossa, kun neuvoston puheenjohtajuus vaihtui Yhdysvalloilta Suomelle. Ministerikokouksen kenties tärkein anti oli, että tieteellisen yhteistyön sopimus hyväksyttiin. On äärimmäisen tärkeää, että tieteellinen yhteistyö alueen maiden kesken jatkuu. Tätä olemme painottaneet myös arktisten parlamentaarikoiden kesken ja olen tyytyväinen, että aiomme isäntämaana viedä näitä asioita eteenpäin. 

Hyvät kutsuvieraat,

Kuulitte jo ministeriltä Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteista ja teemoista, joten en vaivaa teitä niillä sen enempää. Arktisen valtuuskunnan puheenjohtajana haluan kiittää ulkoministeriötä, että olette pitäneet parlamentaarikkoja suunnitteluissa mukana ja kuulleet näkökantojamme. Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on meille niin iso haaste, että koko Suomen on oltava sen takana.

Kansanedustajana ja itsekin pohjoisen asukkaana haluan kuitenkin painottaa, että arktinen ei ole pelkästään suojelukohdea, se on monelle meille koti. Siksi haluan puheenvuorossani tuoda esille myös alueen asukkaiden näkökulmaa.

Kuten hyvin tiedätte, ei arktinen ole samanlainen joka puolella. Elämä Alaskassa tai Venäjän pohjoisosissa, voi olla jossain määrin erilaista, kun sitä verrataan meidän pohjolaan. Huonot yhteydet, eristyneet pienet yhteisöt ilman koulutusmahdollisuuksia ja töitä muodostavat näille alueille todellisen haasteen. Mielenterveysongelmat ja huumeet ovat monilla alueilla vakava ongelma.

Suomessa tilanne on parempi, mutta tehtävää riittää. Monet nuoret muuttavat pohjoisesta etelään opiskelun ja työn perässä. Joskus syynä ovat mahdollisuudet, mutta usein myös pakko. Lapin ja Kainuun alueella kylät hiljenee erityisesti turismikauden ulkopuolella.

Suomen pohjoisia alueita on syytä jatkuvasti kehittää, jotta voisimme taata alueen asukkaille toimeentulon ja mahdollisuuksia kouluttautua. Antaa ihmisille syyn palata, vaikka muualla ensin kävisikin. Siksi on tärkeää, että puhuttaessa arktisista kysymyksistä myös sosiaaliset ja sivistykselliset mahdollisuudet tuodaan aina esille.

Arktisen neuvoston puheenjohtajuus ei tietysti näitä kysymyksiä ratkaise, eikä sen pidäkään. Mutta sen lisäksi että hoidamme kunnialla kotiin itse puheenjohtajuuskauden, me voimme myös yrittää ottaa parhaan hyödyn sen tarjoamasta kansainvälisestä näkyvyydestä. Yrittää varmistaa, että oma pohjolamme pystyy myös alueen talouskasvusta hyötymään ja alueen asukkaat saisivat työtä ja toimeentuloa.

Kenties tehokkain keino tälle olisi sen varmistaminen, että Suomen pohjoinen ei jää alueen infrastruktuurin kehittämisessä jälkeen muista Euroopan ilmansuunnista. Harvalla seudulla koko unionin alueella kasvun potentiaali on kuitenkaan niin merkittävä kuin se on esimerkiksi Barentsin alueella.

Se, miten esimerkiksi EU-tasolla pystymme muille vakuuttamaan, että alue vaatii rata- ja tieyhteyksien ja satamien kehittämistä tulee määrittämään, miten ison osan kakusta voimme saada. Paremmat liikenneyhteydet ja ratayhteys jäämerelle ohjaisivat tulevaa kasvua Suomen. Ilman niitä, on vaarana, että jäämme katveeseen pussin perälle.

Siksi meidän on kyettävä muuttamaan katsantokantaa sekä Suomessa että Euroopassa laajemmin. Kun Brysselissä nyt katsotaan Euroopan karttaa, on Arktis maailman laidalla. Mutta kun katsomme asiaa laajemmin, olemme täällä uuden avautuvan merialueen vieressä. Nyt kaivataan kaukokatseisuutta ja visiota. Tuntuu, että tämä mahdollisuus nähdään kauempaa joskus jopa paremmin kuin läheltä.

Euroopan unionissa Suomi on ollut yksi äänekkäimmistä tuomaan esille Arktista. Olemme yrittäneet kertoa, miten tärkeä alue on ympäristönsuojelun ja taloudellisten mahdollisuuksien kannalta. EU:lla ei ole varaa jättää pohjoista rajaansa – yhtä harvoista muuten ilman ongelmia – hyödyntämättä.

Kun EU:n ulkoministerit kokoontuvat kesäkuussa Ouluun, on meillä näytön paikka. Silloin meidän pitäisi pystyä kertomaan miksi pohjoinen rautatieyhteys olisi koko EU:n etu. Tai miksi italialaisen tai portugalilaisen pitäisi välittää siitä, tuleeko Aasiasta jäämeren kautta uusi kaapeli Suomeen. Itse näen, että esimerkiksi ratahankkeet voisivat ankkuroida meidät entistä tiiviimmin niin pohjoiseen kuin etelään. Nostaa Suomea kartan reunalta lähemmäksi kohden sen keskiötä. Arktisen pitää myös olla ei yksin Suomen vaan myös koko Euroopan yhteinen hanke.

Toinen tärkeä kumppani meille on Norja. Maa kehittää määrätietoisesti pohjoisia alueitaan ja investoi suuria summia liikenneverkoston kehittämiseen alueella. Samalla Norjassa kärsitään jo alueittain työvoimapulasta ja sen kehitystä hidastaa koulutetun työvoiman saanti. Kun rajaesteitä edelleen murretaan, saadaan siitä rakennusainesta sillan – tai kenties ratapenkan – rakentamiseen. Ja kummatkin hyötyvät. Tämä koskee koko Pohjolaa.

Myös Venäjä ansaitsee mainintansa. Itäinen naapurimme aikoo investoida alueelleen huomattavia summia. Venäjällä ei tarvita pelkästään suomalaista kylmäosaamista mutta myös suomalaista ympäristöosaamista. Siksi on erityisen tärkeää, että keskustelu- ja yhteistyökanavat pysyvät jännitteistä huolimatta auki. Tätä teemme myös meidän venäläisten arktisten parlamenttikollegoidemme kesken. Ilmasto on yhteinen.

Hyvät kutsuvieraat,

Palaan lopuksi vielä alkuperäiseen aiheeseemme ja arktisen neuvoston puheenjohtajuuteen. Mikään edellä mainituista tavoitteista – ympäristön suojelusta tai kestävästä talouskasvusta – ei toteudu ilman että varmistamme poliittisen yhteistyön jatkumisen alueen valtioiden kesken.

Ollaksemme realistisia pitää meidän tunnustaa, että arktisen alueen ulkopuolella syntyvät jännitteet saattavat muuttaa tilannetta merkittävästikin. Tässä ei Suomella ole juuri sananvaltaa. Mutta missä pystymme vaikuttamaan ja missä meidän pitääkin vaikuttaa on siinä, kuinka tuloksekkaaksi arktinen yhteistyö kaudellamme muodostuu.  Mitä suuremman hyödyn arktinen yhteistyö neuvoston puitteissa tarjoaa, sen korkeammaksi irtiottojen hinta nousee. Suomi on tässä tärkeässä välittäjän roolissa, sellaisessa josta meillä on myös kokemusta.

Hyvät naiset ja herrat,

Suomessa tiedetään, mitä arktinen tarkoittaa. Arktinen on koti ja elinympäristö. Teemme siellä työtä ja elämämme elämäämme. Aina se ei ole kovin suosiollinen ja olosuhteet voivat ovat kovia, raakojakin. Tiedämme vieläpä miltä arktinen tuntuu, kuten viime viikon räntä- ja lumisade osoitti. Täällä Euroopan pohjoisella laidalla me olemme kuitenkin olosuhteisiin osanneet varautua ja samalla oppineet myös arvostamaan sen kaiken kauneutta.

Oma sukuni on asunut pohjoisessa niin pitkään kuin historian kirjoitus kantaa. Haluan että myös tulevat sukupolvet saavat mahdollisuuden nauttia sen antimista. Suomessa on tietotaitoa, jonka avulla voimme pyrkiä varmistamaan, että aluetta voidaan kehittää luonnon ehdolla ja sitä kunnioittaen. On kaikkien etu, että tätä osaamista hyödynnettäisiin arktisella mahdollisimman laajasti.

Kiitos.