Suomen presidentti ei kiinnosta veli venäläistä

Itäisessä naapurissa ei noussut juuri kohteliasta kiinnostusta kummempaa viehätystä Suomen seuraavasta presidentistä. Valtamedia uutisoi Venäjällä Suomen presidentinvaalien molempien kierrosten tulokset höystettynä muutamalla detaljilla kakkoskierroksen ehdokkaista. Sauli Niinistön avioliitto poikaansa nuorempaan Jenni Haukioon on venäläisten mielestä mielenkiintoista. Vastaavasti Pekka Haaviston homous nostettiin usein esiin ”ei-perinteisenä” seksuaalisena suuntautumisena. Demareiden kolmekymmentä vuotta kestäneen presidenttivallan kaatuminen Paavo Lipposen kehnoon tulokseen oli myös käsittelyssä.

Tarja Halosesta pidetään Venäjällä. Hänestä on jäänyt kuva asiallisena ja ystävällisenä rouvasihmisenä. Venäjällä kaduntallaaja muistaa Halosesta päällimmäisenä ehkä sen, että presidentti oli nainen. Enempää ei piirtynyt kenties monelle suomalaisellekaan muistoihin. Sauli Niinistöllä on kova työ valloittaa venäläiset miellyttävän muumimamman jälkeen.

Historiaa tuntevat venäläiset muistavat muutamia Suomen presidenttejä. Marsalkka Mannerheim aloitti sotilasuransa Venäjän keisarillisen armeijan upseerina. Kokoomuksen edellinen presidentti, Juho Kusti Paasikivi tiedetään taitavana sovittelijana vaikeiden sota-aikojen yli. Pitkäaikainen presidentti Urho Kekkonen tuli Neuvostoliitossakin tutuksi. Uudemmat tapaukset eivät ole tehneet vastaavaa vaikutusta tähän slaavilaiseen kansaan.

Suomi on yksi Venäjän viidestätoista naapurivaltiosta. Suhteet lähikansaan eivät ole tuottanut venäläisille enää aikoihin suurempaa päänvaivaa, vaan läntistä naapuria arvostetaan ja maasta pidetään. On molempien etu, että välit ovat kunnossa. Venäjällä on sisäisiä ongelmia riittämiin, eikä maa tieten tahtoen halua hakea lisävaikeuksia naapureistaan.

Jotain paljastavaakin venäläisessä uutisoinnissa Suomen presidentinvaaleista on. Nimittäin se, ettei sitä juuri ole. Kenties vanha ulkopoliittinen sääntö ei ole vuosikymmenten kuluessa haihtunut. Pienelle valtiolle on aina huomattavasti tärkeämpää viereisen suurvallan johtaja, kuin naapurin jättiläiselle pitää lukua, kuka on minkäkin pikkuvallan presidentti. Etenkin, jos tämän valtaa on karsittu. Suomessa kaikki, paitsi vaalien toiselle kierrokselle päässyt presidenttikandidaatti tunnistaa Venäjän presidentin.

Kuukauden kuluttua neljäs maaliskuuta Venäjälle valitaan maanisä, luultavasti uusvanha sellainen. Luonnollisesti omat vaalit ovat kiinnostavammat kuin naapurin kisat. Vladimir Putinia kannatetaan, mutta hänen palauttamaansa autoritaarista systeemiä myös kritisoidaan. Putin ei ole demokraatti, mutta hän on järjestyksen mies. Siitä Venäjällä pidetään. Järjestys ei kuitenkaan kannattele Putinia enää seuraavaa kahta kautta. Hänen täytyy keksiä jotain uutta, millä hurmata kansa.

Ihmetellessämme venäläisten tietämättömyyttä Suomen vaaleista, pitäisi meidän ehkä pohtia, miten hyvin tunnemme Putinin vastaehdokkaita. Onhan tarjolla kommunisti Gennadi Zjuganov, laitaoikeistolainen Vladimir Zhirinovski, oligarki Mihail Prohorov ja Oikeudenmukaisen Venäjän johtaja Sergei Mironov. Harva suomalainen heistä paljoa tietää. Venäläisillä on kova miettiminen, kuka olisi Putinia parempi.

Kolumni on julkaistu Lounais-Lapissa 9. helmikuuta 2012.