Suomen Pankin velka-ankkuri voisi sitouttaa eri puolueita talouden tasapainottamiseen

Velkaantuminen on todella saatava hallintaan. Pidän hallituksen esittämän sopeutuksen mittaluokkaa aivan oikeana. Osasta keinoja olen jyrkästikin eri mieltä.  

 

VM arvioi joulukuussa, että julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna 3,5 % bruttokansantuotteesta ja 3,4 prosenttia ensi vuonna. Nyt tehtyjen sopeutusten tulisi painaa ensi vuoden alijäämä alle 3 prosentin.

 

Asian näin mennessä vältetään EU:n liiallisen alijäämän menettely. Tästä huolimatta euromääräisen velanoton arvioidaan olevan 10,8 miljardia euroa vuonna 2025 ja vielä 6,9 mrd. euroa vuonna 2028. Korkomenojen osuus tuosta nousee 3,1 miljardista 4 miljardiin. Vuonna 2028 yli puolet velanotosta kuluu siis korkomenojen kattamiseen.

 

Valtionvelan arvioidaan nousevan kaikkinensa yli 200 miljardin euron. Näistä syistä Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on esittänyt Suomeen Ruotsissa käytettävää parlamentaarista velka-ankkuria.

 

Ruotsissa valtiopäivät asettavat tasapainotavoitteen joka kahdeksas vuosi vaalikauden lopussa niin, että uusi tavoite koskee seuraavia vaalikausia. Suomessa ei vastaavaa ole.

 

Kehykset asetetaan hallituskausittaisin ja kulloisenkin hallituksen toimesta. Seuraava hallitus asettaa sitten omansa – ja vaihtelu on suurta.

 

Meiltä puuttuu yhteinen näkemys velkaantumisen painamisesta alas.

 

Syitä on toki Suomen Ruotsia heikommassa talouskasvussa ja ikärakenteessa, mutta Ruotsissa menettely on tuonut hallittavuutta. Kuten tiedetään, Ruotsissa julkinen velka on nyt noin 30 % BKT:stä velka-ankkurin edellyttäessä siellä 35 %:n osuutta. Suomessa olemme näiden nyt tehtävien toimien jälkeenkin nousemassa lähivuosina 80 %:iin, mikä ylittää EU:ssa sovitun 60 %:n.

 

Vaikka talouspolitiikassa sitouduttaisiin laajasti kestävän talouden tielle, jäisi poliittiselle linjanvedolle tilaa. Kantaa ei otettaisi verojen ja menojen suhteeseen, ei tavoiteltaviin rakenteisiin mm. työlainsäädännössä eikä muussakaan. Yhteisesti jaettu olisi vain tavoite velkasuhteen kääntämisestä.

 

Olisin valmis menemään tätä pitemmälle.

 

Pitäisin hyvänä, mikäli myös oppositiopuolueiden budjettivaihtoehdot arvioitaisiin riippumattoman toimijan puolelta juurikin tätä velka-ankkuria vasten. Jo pintapuolinen arviointi pakottaisi oppositiossa olevat puolueet todella tekemään reaalimaailmaa vastaavat laskelmat julkista taloutta sopeuttavista toimista. Liian paljon näemme kuvitteellisia dynaamisia vaikutuksia, joille oletetaan valtava kasvu- tai verokertymähyöty. Tähän ovat vuorollaan kaikki syyllistyneet.

 

Vielä oma havainto tähän liittyen viime vaalikaudelta. Koronaelvytysten aikaan ajoin linjaa, että hetkellisen elvytyksen jälkeen on palattava hyvin nopeasti tiukemman talouspolitiikan linjalle. Saimmekin Keskustassa läpi kovimman elvytyksen ohella kiristetyt julkisen talouden ja työllisyyden tavoitteet.

 

Ajattelin niiden pakottavan hallituksen sopeutuksiin jo omalla kaudellaan. Toisin kävi. Nuo samat tavoitteet laskettiin myöhemmin. Tämä näkyi sitten puoliväliriihessä, jossa käytännössä luovuttiin kehystavoitteista. Hallitus ei lopulta kyennyt tekemään juuri lainkaan sopeuttavaa politiikkaa, mikä oli iso virhe.

 

Työllisyystoimet olivat menoja kasvattavia eläkeputken poistoa lukuun ottamatta, eikä työllisyyden nousu lähelle 75 prosenttia tuonut sille laskettua parannusta valtiontalouteen. Työmarkkinoita uudistavat toimet jäivät käytännössä tekemättä. Puoliväliriihen päätös nostaa menokehyksiä kertoo paljon. Se taisi lopullisesti ratkaista hallituksen talouslinjan eikä Keskusta sitä taistelua valitettavasti voittanut.

 

Toinen esimerkki tästä päivästä. Vaikka jaan täysin hallituksen esittämän mittaluokan sopeutukselle, olen useasta hallituksen esittämästä keinosta täysin eri mieltä. Yksittäisenä esimerkkinä nostan leikkaukset esim. terveydenhuollon päivystyksiin alueilla, joilla asuu lähes 400 000 suomalaista. Tavoiteltu säästö on 26,3 miljoonaa euroa, eikä tule toteutumaan kuljetus- yms. kustannusten nousun myötä. Samaan aikaan oluen alkoholiveroa on katsottu välttämättömäksi keventää suunnilleen samalla summalla. Hallitus suorastaan hassaa rahaa ns. Turun tunnin junaan, jonka kustannukset tulevat nousemaan miljardiluokkaan.

 

Summa summarum: mikäli talouden pidemmin aikavälin tavoitteet olisi parlamentaarisesti sovittu, ei velkaantumisen taittamistavoitteesta tarvitsi joka käänteessä neuvotella. Samalla eri näkökulmien huomioimiselle jäisi kyllä yllin kyllin tilaa.

 

Ei kannata kuitenkaan pidättää hengitystä. Vasemmalla laidalla ajatus yhteisestä velka-ankkurista tullaan todennäköisesti torjumaan. Silloin se menettää juurikin sen pohjan, jota sillä tavoiteltaisiin.