5.11.2015
Seutukaupungit väliinputoajina
Kun puhutaan maakunnista ja niiden kehittämisestä, on painopiste helposti maakuntien keskuskaupungeissa. Maakuntakeskukset ovat aluekehityksen vetureita, hallintokeskuksia ja korkeakoulukaupunkeja, jotka vetävät koulutettua väestöä.
Suomessa on kuitenkin viitisenkymmentä seutukaupunkia, jotka eivät ole maakunnan keskuskaupunkeja mutta jotka ovat talous- ja työssäkäyntialueensa keskuksia tai keskuspareja. Lapin liiton papereissa Lapissa on kaksi maakuntakeskusta: Rovaniemi ja Kemi-Tornio.
Valtionhallinto katsoo seutukaupungeiksi Lapissa kuitenkin useimmiten Kemin, Tornion ja Kemijärven.
Seutukaupungit ovat seutujen elinkeinoelämän, maan tasaisen asuttavuuden ja lähipalvelujen turvaamisen kannalta tärkeitä kuntia ja niiden vaikutusalueella asuu noin miljoona suomalaista. Seutukaupungit tarjoavat hyvinvointia yksilöille ja elinvoimaa koko seudulle. Niissä päätöksenteko, palvelut ja luonto ovat lähellä.
Lapissa Kemi-Tornio-seutu ja Kemijärvi eivät tällä hetkellä niin sanotusti pääse samaan kehityksen imuun kuin maakuntakeskus Rovaniemi.
Meneillään olevien rakenneuudistusten – sosiaali- ja terveyspalvelut sekä aluehallinto – suurissa linjoissa seutukaupunkien merkitys arvioidaan helposti liian vähäiseksi.
Näissä uudistuksissa paine keskus- ja aluesairaaloiden toimintaedellytysten tai vaikkapa kulkuyhteyksien ja käräjäoikeusverkoston turvaamiseksi on seutukaupunkien kohdalla elintärkeää.
Lapissa pitäisi reilusti tunnustaa maakunnan moninaisuus. Kemi-Tornio on vuosikymmeniä tahkonnut 8-10 prosenttia Suomen viennistä. Se on tuottavuudeltaan siis maan kärkeä.
Kemijärvi on nousemassa pohjoisen biotalouden keskukseksi. Rovaniemi on yliopistokaupunki ja hallinnollinen keskus. Kaikkien näiden ja pienempienkin elinvoimasta pitää huolehtia.
Suomen puoluekentässä Keskusta on selkeimmin ollut maakuntien Suomen edunvalvoja. Aluepolitiikassa myös seutukaupunkien roolin tulee olla tiedostettu ja tunnustettu.
Suomea on rakennettava monikeskuksiseksi sen sijaan, että keskitytään vai suurimpien kaupunkien kehittämiseen. Hajautettu yhteiskunta muodostuu erilaisista keskuksista, joilla kaikilla on oma rooli alueiden elinvoimaisuuden ylläpitäjinä.
Panostukset maakuntakeskusten kehittämiseen eivät yksistään riitä, vaan pitää kehittää koko maakuntaa.
Vaaran momentti on se, että Suomi eriytyy entistä enemmän erilaisiin alueisiin. Yliopistokaupunkien kasvuimu ei ulotu seutukaupunkeihin. Toisaalta ne eivät ole syvää maaseutukaan. Miten huolehdimme seutukaupunkien elinvoimasta, on suuri aluekehityksen kysymys.
Katri Kulmuni
kansanedustaja (kesk.)
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lounais-Lappi-lehdessä 5.11.2015
