Saksan vaalituloksesta

Saksan vaalit, joita on muuallakin Euroopassa - ja nähtävästi myös Amerikassa - mielenkiinnolla seurattu, on pidetty. Tähänastisten tulosten mukaan gallupit näyttävät pitäneen melko hyvin paikkansa. Kristillisdemokraattien ja sen baijerilaisen veljespuolueen liitto CDU/CSU voitti vaalit ja Friedrich Merz tulee seuraavaksi Saksan liittokansleriksi.

Laitaoikeistoa edustava, viime vuosina monien mielestä radikalisoitunut AfD-puolue sai suuren vaalivoiton ottamalla viidenneksen äänistä. Sosialidemokraatit saivat puolestaan sotienjälkeisen historiansa huonoimman vaalituloksen. Parlamentissa ovat lisäksi edustettuna vihreät ja vasemmisto, sekä vaalijärjestelmän erikoisuuksien nojalla friisiläistä ja tanskalaista vähemmistöä edustava pienpuolue yhdellä edustajalla.

Näyttää siltä, että vasemmistosta irtaantunut, äärivasemmistolaiseksi mielletty BSW on jäämässä juuri ja juuri äänikynnyksen alle ja ilman paikkoja. Tämä on suuri helpotus Merzille ja etenkin hänen liittoumansa konservatiiveille, joista monille yhteistyö vihreiden kanssa olisi vaikeaa. Nykyisillä luvuilla vihreitä ei tarvitsisi ottaa hallitukseen, vaan CDU/CSU ja SPD voivat Bundestagin enemmistöllä muodostaa hallituksen.

Perustellusti voi tietysti kysyä, vastaako sellainen hallitus uusia voimasuhteita. Saksan historia kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei AfD puoluetta haluta minkäänlaiseen koalitioon mukaan. Kirjoitin joku aika sitten, että puolueen radikalisoitumisesta kertoo jotain se, että sen kolme aikaisempaa puheenjohtajaa on eronnut puolueesta pitäen sen linjaa liian jyrkkänä. Uuden hallituksen tulisi kuitenkin ottaa vakavasti ne sosiaalisen ja alueellisen eriytymisen ja maahanmuuttopolitiikan ongelmat huomioon, joiden takia moni saksalainen äänesti laitaoikeistoa, ja osin myös laitavasemmistoa. Jos näin ei tehdä, niin äärimmäisten puolueiden kannatus tulee vain kasvamaan ja natisuttamaan koko järjestelmän perusteita.

Vaalien suurin häviäjä oli Vapaiden Demokraattien puolue, FDP, joka kirjaimellisesti hävisi kokonaan, menettäen yli puolet kannatuksestaan ja joka ainoan parlamenttipaikkansa. Näin on käynyt toki kerran aikaisemminkin ja puolue onnistui seuraavissa vaaleissa palaamaan liittopäiville. Tällaista keskellä olevaa, maltillista puoluetta Saksassa varmasti tarvittaisiin, mutta heillä on nyt edessä ankara peiliin katsomisen paikka ja itsekritiikki, miksi tähän on tultu? Monien mielestä puolue on mennyt liian talousoikeistolaiseksi eikä sillä ole elintilaa, kun maassa on jo suuri, perinteinen oikeistopuolue. Toisten mukaan taas osallistuminen Scholzin "liikennevalo-hallitukseen" oli liikaa monille puolueen kannattajille. Puolueen puheenjohtaja on jo ilmoittanut jäävänsä pois politiikasta. Toivoisin FDP:lle kuitenkin myös kansallisesti menestystä, koska puolue on samassa ryhmässä kanssamme Europarlamentissa ja monissa asioissa hyvä yhteistyökumppani.