12.7.2017
Sairaan pienet tulot
Kirjoitus on julkaistu Uusi Rovaniemi -lehden Eduskunnasta-palstalla 12.7.2017.
Taannoin lappilaisessa kylätapahtumassa eräs herra tuli kertomaan vaimonsa tilanteesta.
Pienituloinen eläkeläispariskunta oli taloudellisesti tiukilla, kun sairauksia oli paljon. Rouvalla täyttyi vuosittain lääkekorvausten omavastuu 605 euroa. Pitkien etäisyyksien maakunnassa matkakorvausten omavastuun 300 euroa joutui maksamaan täysimääräisesti. Asiakasmaksuja terveyskeskus- ja sairaalakäynneistä tulee enimmillään maksettavaksi 700 euroa.
Jos näistä kaikista kolmesta korvauksesta joutuu maksamaan omavastuun täysimääräisesti, kertyy yhdelle sairaalle maksuja vuosittain 1 600 euroa. Se on pienituloiselle iso summa rahaa.
Arviolta kymmenesosa väestöstä käyttää noin 80 prosenttia kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista. Ongelmilla on tapana kasautua. Liian suuret omavastuut voivat joidenkin kohdalla johtaa siihen, että tarvittavia lääkkeitä ei hankita tai tarpeellinen käynti lääkärillä jätetään tekemättä.
Paljon sairastavien tilanteeseen helpotusta voisi hakea säätämällä yksittäisten maksukattojen lisäksi kaikille terveydenhuollon maksuille yhteisen omavastuukaton. Mikäli maksuille asetettaisiin esimerkiksi 1 000 euron katto, toisi se parhaimmillaan 600 euron säästön paljon sairastaville.
Etenkin monelle pienituloiselle tämä toisi tarpeellista apua arkeen. Lisäksi katto varmistaisi osaltaan sitä, että terveyspalveluita tarvitsevat niitä todella käyttäisivät.
Kaikki ihmiset eivät suinkaan käytä kaikkia lääke-, matka- tai asiakasmaksuja täysimääräisesti. Heille yksittäiset omavastuut ovat toimivia. Tämän vuoksi on tärkeää, että yksittäiset omavastuut jätetään voimaan. Olisi toki hienoa, jos saisimme julkisten taloutemme tilaan, jossa niitä voitaisiin laskea. Silti ongelma paljon sairastavien suhteen tarvitsee oman ratkaisun.
Kokonaisarviota terveydenhuollon maksujen yhdistetystä maksukatosta ei ole tehty. Vuonna 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvitti yhdistettyjä maksukattoja, mutta selvitykset jäivät vaillinaisiksi. Ne muistuttivat enemmän leikkausta kuin monisairaiden tilanteen helpottamista.
Osin tähän on voinut olla syynä byrokratia. Kuntien määräämät asiakasmaksut ovat erisuuruisia eikä niistä ole ollut kootusti saatavilla tietoa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa tämä tulee muuttumaan, kun 18 maakuntaa järjestää kaikki palvelut. Tieto on paremmin saatavissa, kuin satojen erilaisten järjestäjien toimesta tällä hetkellä.
Noin 15 000 ihmistä käyttää vuosittain lääke- ja matkakaton täysimääräisesti. Näistä osalle kertyy terveyskeskus- ja sairaalakäyntimaksuja päälle. Näille ihmisille 600 euron vuosittainen säästö olisi kaivattu apu arkeen. Valtiontaloudelle uudella yhdistetyllä maksukatolla ei oli uskoakseni suurta vaikutusta, mutta se vaatii vielä lisäselvitystä.
Kun resurssit ovat rajalliset täytyy miettiä, mihin on tärkeintä panostaa. Silloin kannattaa satsata paljon palveluita käyttävien ja pienituloisten tilanteen helpottamiseen. 1000 euron yhdistetty omavastuun maksukatto terveyspalveluissa olisi sellainen.
