Saamelaiskäräjälain muutos

Eduskunnassa äänestetään huomenna saamelaiskäräjälain muutoksesta hallituksen enemmistöllä. Sen kiistanalaisin kohta on ns. lappalaispykälän poistaminen. Moni Lapissa kokee, että pykälän poistamisella kielletään historia, kun osa alueen alkuperäissuvuista ei saa enää edes teoreettista mahdollisuutta päätyä saamelaiskäräjien äänestysluetteloon.

Toki nykyäänkin heistä pääosa on torjuttu saamelaiskäräjien vaalilautakunnan toimesta, kun kieliperusteista näyttöä ei ole usein katsottu riittäväksi. Jatkossa kieliperuste korostuu entisestään. Taitaa olla niin, että Suomessa tullaan vaatimaan nyt tiukempaa kieliperustetta kuin muissa Pohjoismaissa, kun kysymyksessä on ensimmäisenä opittu kieli, ei suinkaan kotikieli kuten Ruotsissa ja Norjassa, käsittääkseni. On aivan oma lingvistien debatti, minkä kielen vauva oppii ensimmäisenä. Joka tapauksessa osalla ihmisistä on Lapissa myös pelko, syvenevätkö ristiriidat esim. alueen maankäytön suhteen entisestään asukkaiden välillä.

Nykyisellään erittäin iso osa virallisista saamelaisista asuu kotiseutualueen ulkopuolella eikä puhu äidinkielenään, tai välttämättä muunakaan kielenä mitään saamen kielistä. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, etteivätkö nämä ihmiset voisi harjoittaa kulttuuria ja vaalia identiteettiään hyvinkin voimakkaasti. Mutta on ymmärrettävää, että vuosisataisilla sukunsa mailla Lapissa asuva, perinteisiä elinkeinoja harjoittava ja käsitöitä tekevä inarinsaamelainen tai metsäsaamelainen/lappalainen tuntee katkeruutta, kun hänen identiteettinsä kielletään.

Se, minkä Keskusta sai jopa siinä paljon arvostellussa ”vihervasemmistohallituksessa" torjuttua, on nyt oikeistohallituksessa ja Perussuomalaistenkin siunaamana menossa läpi. Jota he siis itse viime vaalikaudella vielä vastustivat! Lakia ajaa hallituksessa lähinnä RKP, jolle muut hallituspuolueet ovat antaneet periksi, koska eivät ymmärrä asian moniulotteisuutta.

Keskusta oli tässä aikanaan tiukkana ja vaati, että lakia ei viedä eteenpäin vastoin oman vaalipiirin kansanedustajien silloista yksimielistä kantaa eikä ainakaan ennen kuin saamelaismääritelmästä on alueella laaja yhteisymmärrys. Kertoohan lain läpimeno myös sen, mikä on ollut lappilaisten kansanedustajien painoarvo perussuomalaisten ja kokoomuksen eduskuntaryhmässä.

Lakia on puolustettu mm. sillä, että YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut Suomelle huomautuksia. Sieltä ei ole kuitenkaan vaadittu juuri nyt esiteltävää lakia. Alkuperäiskansoilla on oikeus omalta pohjaltaan päättää järjestäytymisensä muodoista.

Keskeinen ongelma on se, että Lapissa osa ihmisistä, jotka polveutuvat alueen vanhimmista tunnetuista suvuista, asuvat samoilla paikoilla ja elävät kulttuuriaan eivät ole saaneet alkuperäiskansan statusta ja kokevat sen syvästi epäoikeudenmukaiseksi. Ennen kuin tämä ongelma on selvitetty, ei saamelaiskäräjälakia olisi pitänyt muuttaa, ei ainakaan määritelmän osalta entistä poissulkevammaksi.

Annan erittäin paljon arvoa Saamelaiskäräjien työlle alkuperäiskansan kulttuurin, kielien ja identiteetin vaalimisessa. Ja vaikka olen tästä kyseisestä asiasta käräjien enemmistön kanssa erimieltä on yhteistyöni aina ollut käräjien kanssa mielestäni molemminpuolin arvostavaa ja asiallista, mistä olen kiitollinen. Myös historian vääryyksien, mitä saamelaisiin on kohdistettu, läpikäynti ja julkinen keskustelu on arvokasta työtä. Kun erimielisyyden tietää, sen voi ymmärtää, vaikka ei hyväksyisikään.

Toivottavasti lain läpimenosta seuraa niin hyviä asioita kuin lain kannattajat toivovat eikä niin huonoja asioita kuin lain vastustajat pelkäävät. Ehkä vielä joskus meillä on ratkaisu, joissa jokainen alkuperäiskansaan kuuluva ja objektiiviset kriteerit täyttävä henkilö, voisi saada virallisen statuksen. Lappi ei tarvitse tämän asian tiimoilta enempää riitaa ja repimistä, vaan yhteisymmärrystä ja sovintoa.