Ruotsiin meni - milloin on Raahen vuoro?

Raahe jäi siis vielä odottamaan päätöstä fossiilivapaasta terästuotannosta. En ainakaan itse lukenut, että SSAB olisi peruuttamassa aiemmasta linjauksestaan, jonka mukaan sekä Luulajan että myös Raahen tehtaiden masuunien tilalle rakennetaan valokaariuunit.

Fakta kuitenkin on, että yhtiö sitoo nyt pääomiaan Ruotsiin.

Minulla ei ole tietenkään mitään tarkkaa tietoa siitä mikä yhtiön näkökulmasta tekee tässä eron Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen välillä. Syitä voi kuitenkin arvailla sähkönhinnasta ja valtion sitoutumisesta.

Masuunista valokaareen vaihtaminen tarkoittaa siirtymistä kivihiilestä puhtaaseen vetyyn. Vedyn tuotanto ja valokaariuunit taas edellyttävät valtavan määrän edullista ja puhdasta sähköä.

Pohjois-Ruotsissa tätä on tarjolla. Ruotsi on jaettu neljään eri hinta-alueeseen ja Luulaja kuuluu edullisimpaan SE1 alueeseen. Siellä on vesivoimaa ja tuulivoimainvestointeja merialueelle. Tämä houkuttelee teollisuutta laajemminkin Pohjois-Ruotsiin.

Suomella ei ole varaa sähköntuotantomuotoja karsia, veden osalta pumppuvoimalat, ydinsähkö ja oikein sijoitettu tuulivoima, kaikkia tarvitaan. Samoin siirtoyhteydet pitää olla kunnossa.

Toiseksi Pohjois-Ruotsin teollisuus on ollut jo pitkään hallituksen kärkenä. Sähköjärjestelmään panostetaan, samoin osaavaan työvoimaan. Pohjois-Ruotsiin onkin suunnitteilla Suomea huomattavasti enemmän puhtaan teollisuuden investointeja.

Ruotsin valtio on lisäksi ollut tiiviisti mukana SSAB:n, LKAB:n ja Vattenfallin Hybrit-hankkeessa. Hiilivapaaseen terästuotantoon tähtäävä projekti on saanut valtiolta merkittäviä avustuksia.

LKAB eli Kiirunan kaivos ja Vattenfall ovat Ruotsin valtion täysin omistamia yrityksiä. LKAB on myös SSAB:n suurin osakkeenomistaja.

Rautaruukin peruja Suomen valtio omistaa SSAB:n osakkeista 6 %. Lokakuussa 2021 valtio ilmoitti siirtäneensä SSAB:n osakkeet suoraan valtioneuvoston kanslian omistukseen. Perusteluna oli tarve vauhdittaa Suomen päästötavoitteiden saavuttamista. Ainakaan vielä tämä ei tuonut haluttua lopputulosta.

Vaikka Raahen terästehdas aiheuttaa nykyisellään seitsemän prosenttia kaikista Suomen hiilidioksidipäästöistä, on sen tuotanto silti moniin muihin tuotantolaitoksiin verrattuna tehokasta.

Ennen pitkää on kuitenkin varmaa, että Raahessa on siirryttävä fossiilivapaaseen tuotantoon. Tämän voi sanoa olevan elämän ja kuoleman kysymyksen Raahelle, mutta myös suunnannäyttäjä koko maalle ja suomalaiselle teollisuudelle.

On todella huolestuttavaa, että SSAB investoinnit näyttävät osuvan Ruotsiin. Jo viime vuonna yhtiö sijoitti myös Ruotsin Oxelösundissa sijaitsevan terästehtaan fossiilivapaasta tuotannosta.