Vihreä apilalippu korkealle, kuntavaalit odottavat!

Puhe Keskustan puoluevaltuustossa 13.6.2020 Helsingissä.

 

Rakkaat aatesisaret-ja veljet, arvoisa puoluevaltuusto, 

 

Ennen kuin mennään eteenpäin, katsotaan hetki taaksepäin. 

 

Ajattelin kertoa teille rehellisesti, miltä minusta tuntuu kaiken tämän keskellä. Ei ole ollut niitä parhaita viikkoja. 

 

Päällimmäisenä on ollut kysymys:

 

• ·Onko tämä kaikki tämän arvoista?

 

Olen miettinyt, miten tämä ja monet muut julkisuusmyllyt vaikuttavat nuorten uskallukseen lähteä mukaan politiikkaan. 

 

Vuosi sitten tunsin suurta kiitollisuutta astua palvelemaan isänmaata valtioneuvoston jäsenenä. Olin valmis tekemään kovasti töitä – ja ottamaan vastaan sen avun, joka oli tarpeen tehtävän hoitamiseen. Mutta enpä arvannut mitä pyysin, kun kysyin mahdollisuutta esiintymiskoulutukseen. 

 

Itse koulutus ja harjoitteet olivat tarpeen ja toimivia. Koin, että opin. Mutta: koulutuksen hinta oli jotain, mitä en mitenkään ollut uskoa. Tiedon summasta sain minäkin vasta viime viikolla. Jälkikäteen ajatellen, viisautta olisi ollut valita puheharjoituksen kohteeksi jokin muu kuin puolueeseen liittynyt puhe. 

 

Ylipäätään puolueen puheenjohtajan ja ministerin roolin erottaminen on vaikeaa, käytännössä usein mahdotonta. 

 

Asian alkaessa kaikkinensa selvitä, ymmärsin, että en voi hyväksyä tätä kokonaisuutta. Kehkeytymässä oleva vyyhti olisi saattanut haitata omaani ja hallituksen työtä – ja rakasta kansanliikettämme. Päädyin jättämään tehtäväni valtioneuvoston jäsenenä. Toivon, että ratkaisuni saa ymmärrystä osaksi. 

 

Tämä on ollut kokemus, jollaista en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. 

 

Toivon, ettei tapauksenitule antamaan politiikasta sellaista kuvaa nuorille, joka nostaisi yhteisten asioiden vaikuttamisen kynnystä vielä nykyistäkin korkeammalle. Pelkään, että mielikuva politiikasta on muutoinkin heikkenemässä kasvavan ruman ja epäasiallisen kielenkäytön myötä. Kuka haluaa mukaan yhteiseen toimintaan, jos se näyttää valtapeliltä ja nimittelyltä – toisten työn arvostuksen ja keskustelun sijaan. 

 

Suomessa on valtava määrä nuoria, joilla on valtava tahto ja palo muuttaa maailmaa paremmaksi. Toivottavasti politiikka ei näyttäydy heille liian raakana tai pelaamisena. Heitä ajatellenkin haluan vastata aiemmin itselleni asettamaani kysymykseeni: onko tämä kaikki tämän arvoista – osaltani vastaus on kyllä, ehdottomasti. 

Asioihin vaikuttaminen, maailman muuttaminen on itsessään liian arvokas asia turmeltavaksi. Tärkeintä on palo ja halu. Se kantaa meitä kaikkia. 

 

2) Kapulanvaihto

 

Eroni jälkeen saimme uuden ministerin nimitettyä ripeästi. Tämä oli tärkeää maassa olevien poikkeusolojen vuoksi, tilanteen vakauttaminen oli tärkeintä. Pitkäaikainen pääministeri omaa sellaisen kokemuksen hallitustyöstä ja valtiontaloudesta, ettei harjoittelua tarvita. Esiintymiskoulutustakaan en suosittele. 

 

Kerron kuitenkin avoimesti, ettei Matilla juuri ollut hinkua tehtävään. Hän varmasti olisi toivonut, etten olisi hänelle soittanutkaan. Puhelu sisälsi kyllä maanittelua ja taivuttelua. Vastuuntuntoisena isänmaan miehenä Matti lopulta suostui sillä ehdolla, että hänen ei tarvitse kantaa vastuuta kaikesta, ainoastaan rahakirstusta. 

 

Matin ymmärrettävä toive oli voida keskittyä mahdollisimman tarkkaan nimenomaan valtiovarainministerin työhön. Tähän Matin toiveeseen liittyi kuitenkin vaikeasti ratkaistavissa oleva asia keskustan hallitustyön vetovastuusta. 

 

Pääministeri ja valtiovarainministeri muodostaa kaikissa oloissa hallituksen tärkeimmän ytimen. Pohdimme ratkaisua, jossa viisikko olisi muuttanut merkittävästi luonnettaan, ilman kuitenkaan täyttä varmuutta siitä, miten viisikon uusi rooli olisi toiminut. 

Teimme nopeasti uudelleenarvion, että selkeintä on, että Matilla on oltava myös kokonaisvastuu Keskustan käytännön hallitustyön vetämisestä. Kun Matti jälleen kerran taivuttelun jälkeen suostui ottamaan vetovastuun Keskustan hallitustyöstä, ratkesi myös kysymys pääministerin sijaisuudesta. 

 

Pidän ratkaisua oikeana. Selkeintä on, että Keskustan hallitustyön vetäminen kuuluu valtiovarainministeri Matille. Silloin kun hallituspuolueen puheenjohtajan on syytä poliittiseen neuvonpitoon osallistua, on tämä mahdollista. 

 

Keskustan tärkeimmät hallitustavoitteet ja hallitustyön onnistuminen asetetaan niin kuin ennenkin. Yhdessä laajemmalla porukalla. Tässä jatkuva Keskustan kenttäpalaute toimii välttämättömänä ilmapuntarina. 

 

Pidän näin muodostunutta lopputulosta hyvänä. Hallitustyön jatko on aito ja toivomme todella parasta hallituksen työlle. Keskustan sitoutumisen tasosta kertoo se, että Matti on mukana. 

 

Talouskysymykset nousevat nyt keskiöön. Keskustan ydintä ovat omavaraisuuden vahvistaminen ja terve, vahva talous. Toivon taloudesta vielä nyt nähtyä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua syksyä kohti tultaessa.

 

Matti sekä puhemieheksi valittu, pitkän linjan parlamentaarikko Anu, teille iso kiitos jo tässä vaiheessa. 

  

Hyvät ystävät, 

 

Halusin myös osaltani katkaista huhut puheenjohtajuuden osalta, että en olisi hakemassa puheenjohtajuutta Oulun puoluekokouksessa. 

 

Puolueella pitää olla johtaja. 

 

Viime kesän kaltainen tilanne ei ole oikein millään mittarilla tähän tilanteeseen toivottavaa. Puoluekokousmandaatti on niin arvokas asia, ettei puolueen puheenjohtajan paikalta lähdetä niin vain. Tässäkin kyse on pohjimmiltaan vastuuntunnosta. 

Haen jatkoa. Työni on vielä kesken.

 

 

Hyvät kuulijat, 

 

Tässä yhteydessä on hyvä hetki käydä läpi myös koko kulunutta vuotta. 

 

Yhteiskunnallinen poliittinen jännite on tuntunut kasvavan jo jonkin aikaa. Käytetty kieli ja jakolinjat vahvistuvat. On olemassa joitakin merkkejä siitä, että Suomeenkin muodostuisi kaksi blokkia – oikeisto ja vasemmisto. En pidä kehitystä mitenkään hyvänä. Koen, että sitä ruokkivat laitapuolueet, jotka siitä kokevat siitä hyötyvänsä.

 

En pidä tätä jakolinjaa kuitenkaan suomalaista todellisuutta vastaavana. Jako päinvastoin vääristää keskustelua ja on saanut ylipäätään aivan liian suuren roolin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Odotan ja pidän tärkeänä, että tälle kehitykselle saadaan todellinen vastavoima yhteisiä ja toimivia ratkaisuja hakevista keskikentän puolueista. 

 

Ratkaisut löytyvät usein keskeltä, mutta vain avoimen keskustelun kautta. Meidän ei tule antaa käydä keskustelua ohi ja yli Keskustan, meidän tulee käydä itse tätä keskustelua. Mitä vaikeampi teema, sitä tärkeämpää meidän olisi siitä syytä puhua. 

 

Hyvät kuulijat, 

 

Yhteiskunnallisen keskustelun jakolinjat näkyvät myös hallitustyössä. Tuntuu siltä, että Keskustaan on ladattu puolen Suomen odotukset.

Monissa asioissa hallituksessa Keskustan näkökulma eroaa vasemmistosta. En näe tässä sinänsä mitään ongelmaa, kunhan pitkällistenkin neuvotteluiden jälkeen saavutettu ratkaisut ovat kaikkien hyväksyttävissä. 

 

Pidän tätä asetelmaa kuitenkin yhtenä merkkinä blokkiutumisesta. 

 

Koko Suomen kehittämiseen liittyvät kysymykset ovat edistyneet: Liikenneyhteydet, vihreän teollisuuden ratkaisut ja korkeakoulujen aloituspaikat. Suurimmat erot löytyvät käsityksessä taloudesta, mutta uskon yhteisen tahtotilan ratkaisujen aikaansaamiseksi löytyvän.

 

Meidän sydämen asiat, omavaraisuus ja vahva talous nousevat yhä tärkeämmiksi ihmisten ajatuksissa. Miksi kannatuksemme kuitenkin näistä huolimatta edelleen mataa? Siksi, että ihmiset eivät tunnista Keskustaa niistä arvoista, joista me itse Keskustan tunnistamme. 

 

 

4) keskustan askelmerkit eteenpäin 

 

 

"Minulla on aate ja arvot, mutta ei poliittista kotia". Näin sanoi minulle eräs keskustalainen vaikuttaja aiemmin täällä viikolla. Tämän päivän kokouksen ylivoimaisesti tärkein teema on Suomen Keskusta.

 

Haluan virittää päivän keskustelua yhden kysymyksen kautta: 

 

Miten rakennamme arvojen ja aatteiden pohjalta jälleen yhteisen kodin, johon on hyvä tulla ja palataja jossa on hyvä olla?

 

Hyvä ystäväni täytti hiljattain 30 vuotta. Meillä tuli puheeksi, millaisena puolueena hän näkee Keskustan? Hän totesi, että Keskusta onkuin saippuapala. Aina kun ystäväni on pääsemässä jyvälle meidän sielunmaisemasta, hän menettääkin otteensa. Tämä keskustalaisessa perheessä kasvanut ystäväni totesi Keskusta on hyvä hoitamaan asioita, mutta olemme kadottaneet kosketuksen arvoihin, joiden takia, ihmiset joko luottavat tai eivät luota meihin. 

 

Keskustalla ja meillä keskustalaisilla poliitikoilla on kykyä luotsata maata, mutta onko meillä kykyä näyttää suuntaa ja asettaa yhteiskunnassa käytävälle keskustelulle agenda ja arvot - puhua niistä teemoista ja arvoista, jotka iskevät ihmisten arkeen ja luovat toivoa kaiken arkisen aherruksen keskellä?

 

Peruskiven me tiedämme. 

 

Seppo Kääriäinen on summannut hyvin keskustalaisuutta. Siihen kuuluu desentralismi. 

 

Saan itsekin kritiikkiä puheistani – ja osin myös teoistani aluepolitiikan eteen -, mutta tässä ei meidän keskustalaisten kannata horjua. Koko maan kehittäminen on asia, joka erottaa Keskustaa ratkaisevalla tavalla muista puolueista. Toki Keskusta on kokonaisuus. Alueellisuuteen yhdistyy sosiaalireformistinen linja, joka tukee vahvaa perusturvaa ja , jokaisen mahdollisuuksia. Köyhän asiaa on elinikäinen oppiminen. 

 

Ja kun tähän yhdistää vielä vihreyden, on keskustan kolmio valmis. 

 

Kolmion kaksi kärkeä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tai vihreydestä mielletään varmastikin monenkin puolueen osaksi, mutta vain Keskustassa näihin yhdistyy desentralismi, koko Suomen kehittäminen. 

 

Jos tämän unohdamme, luovumme jostain mikä on syvintä ydintämme. Jos jokin noista kolmesta kulmasta nilkuttaa, emme ole Keskusta vaan jotain muuta. Aluepolitiikka, edistys ja vihreys.

 

Hyvät kuulijat, 

 

Keskusta on kuitenkin kansanliike, jolla on pitemmältä ajalta keskusteluvelkaa.

 

Olemme jotenkin unohtaneet, että olemme kansanliike, joka virittää keskustelua, tekee maailmaaymmärrettävämmäksi ja tarjoaa kanavan yhteiskunnassa käytävälle keskustelulle. Jos tätä emme saa kuntoon, olemme vain hengetön vaalikoneisto, joka takertuu valtaan sen itsensä vuoksi. Ja jos henki puuttuu, niin lopulta emme ole edes vaalikoneisto, emme yhtään mitään.

 

Santeri Alkio näki Maalaisliiton ennen kaikkea itsekasvatusjärjestönä, joka tukee jäsentensä kasvua ihmisenä sekä auttaa heittää vastuullisiksi kansalaisiksi - vaikuttamaan yhteisiin asioihin aatteemme perustalta. Valmiiksi pureskeltujen politiikkalinjausten sijaan meidän pitää käydäyhdessä tuulta päin ja vaikeiden kysymysten kimppuun: 

 

Mitä on suomalaisuus? 

 

Mikä on yksilönvastuu? 

 

Miten taloudellinen hyvinvointimme ja ympäristön kantokyky ovat sovitettavissa yhteen? 

 

Mitä ovat perinteet?

 

Koronan jälkeinen maailma on nostanut monia perikeskustalaisia teemoja ajankohtaiseksi kaikkialla. Jos haluat huoltovarmuutta, omavaraisuutta, kotimaista ruuantuotantoa ja etäyhteyksiä – valitse Keskusta. 

Tulevissa kuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa perinteiset keskustalaiset arvot tulevat saamaan niille kuuluvan arvostuksen. Kaikki haluavat keskustalaisten arvojen ääreen koronan jälkeen. Ja meidän tulee toimia niin, että juuri nuo kaikki ajankohtaisimmat keskustalaiset teemat kanavoituvat tämän puolueen, ei muiden liikkeiden kautta. 

 

Miten meidän tulee toimia, jotta Keskusta on se puolue, jonka kautta suomalaisten laaja keskusta ja nuo äsken mainitsemani tavoitteet kuuluvat parhaiten ja näyttäytyvät uskottavimmin?

 

Eli toistan vielä aiemman kysymyksen: Miten rakennamme arvojen ja aatteiden pohjalta jälleen yhteisen kodin, johon on hyvä tulla ja palataja jossa on hyvä olla.

 

Tämän kysymyksen äärelle haluan meidät kaikki tänään kutsua. 

 

Kyntensä Keskustan on näytettävä kuntavaaleissa - kerättävä listat täyteen ja luotava toivoa koronan runtelemien ihmistemme arkeen. Mutta ennen kaikkea meidän on luotava koti olemalla kansanliike - paikka,jonne on mukava tulla ja jossa ajatukset ja hyvä tunnelma virtaavat. 

 

Keskusta saa monenlaisia neuvoja, niin mediasta kuin poliittisilta kilpailijoiltamme,mutta totuus on, että vain omalta pohjalta rakentamalla me saamme tämän perintötilan pysymään pystyssä ja kukoistamaan!

 

Meillä on nyt näytönpaikka, uusi logo kuvastaa Keskustaa ja se on yhteisen poliittisen kotimme tunnusmerkki.

 

Uusi logo nousee kansanliikkeemme perinteestä, mutta on laadittu vastaamaan nykyajan viestinnän tarpeita - etenkin huomioiden sen, miten paljon meillä on voitettavaa some-maailmassa kilpailijoihimme nähden.

 

Puolueemme ilmettä on haluttu selkeyttää ja yksinkertaistaa. Joitakinvuosia sitten meillä oli iskulause "On kotiin paluun aika". Nytkin on syytä palata liikkeemme perusasioiden äärelle.

 

Vihreä on ollut puolueemme tunnusväri jo Maalaisliiton alkuajoista saakka. Puolueen liput ovat olleet väriltään vihreät, ja niissä esiintyneet apilatkin olivat yleensä kultareunuksilla kirjailtuja vihreitä neliapiloita. 

 

Keskustan entinen puheenjohtaja V. J. Sukselainen kuvaili:"Lippumme vihreä väri kertoo meille maasta ja maauskosta. Se on Jumalankauniin luonnon vertauskuva." Kirkossa: "Vihreä on toivon, iankaikkisen elämän jakasvun väri."

 

Entiset Keskustanuorten puhuivat itsestään vihreänä aaltona. 

 

Vihreyden lisäksi onnea tuova neliapila on säilynyt, hieman tyylitellyssä muodossa. Neliapila on paitsi Suomessa niin myös useiden muiden Pohjolankeskustalaisten puolueiden tunnuskuvan. Hieman erinäköiset, mutta vihreät neliapilat symboloivat Keskustapuolueita myös Ruotsissa, Norjassa, Virossaja Liettuassa. Ahvenanmaalla toimiva itsenäinen Keskustapuolue on sekinaikanaan valinnut neliapilan tunnuskuvakseen.

 

Nostetaan siis mekin vihreä apilalippu jälleen korkealle liehumaan. Lähdetään valmistautumaan tuleviin kuntavaaleihin, keräämään ehdokkaita ja tekemään selväksi, millainen on keskustalainen näky hyvästä suomalaisesta yhteiskunnasta ja onnellisesta elämästä. Itse haluan puheenjohtajana tukeatätä työtä lähtemällä laajalle kenttäkiertueelle ympäri Suomen heti kesällä.

 

Yhdessä eteenpäin, yhdessä onnistumme. Tämä kansanliike selviää kaikesta.