26.2.2020

Puheenvuoro: Rauhaa, kestävää kehitystä ja vakautta

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen puheenvuoro 26.2.2020

Eduskunta, pikkuparlamentin auditorio

 

Päämääränämme kaikessa ulkopoliittisessa toiminnassa täytyy olla kansallinen etu. Sen oivallamme myös muilta.

Kansallista etuamme ajetaan parhaiten kansainvälisen yhteisön kautta. Isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole toistensa vastakohtia. Viisas maa yhdistää ne toiminnassaan omaksi vahvuudekseen ja koko maapallon kehityksen hyväksi.

Rauhaa, kestävää kehitystä ja vakautta

 

Hyvät kuulijat,

Suomi on pieni maa. Ominaispiirteemme ja olemassaolon ehtomme ovat ainutlaatuisia.

Kulttuuriimme on lyönyt oman leimansa selviytyminen arktisissa olosuhteissa ja Euraasian suurimman metsäalueen länsilaidalla.

Näissä olosuhteissa meidän on pitänyt oppia luottamaan toisiimme ja toimimaan yhdessä. Historiassamme olemme jääneet usein yksin maailmanhistorian tyrskyjen keskelle.

Siksi meille on muodostunut pienelle maalle välttämätön ajattelupa: tehtävämme on selviytyä, kehittyä ja kasvaa - jokaisessa tilanteessa.

Ainutlaatuisuuden ja omaleimaisuuden ohella olemme kansainvälisiä; olemme olleet sitä jo pitkään. Oma identiteettimme ja kansallinen etumme eivät estä kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö kulttuurin, talouden ja turvallisuuden aloilla sekä kansalaisten tasolla on Suomen menestyksen edellytys.

Olen kotoisin Lapista, joka täältä Helsingistä käsin voi tuntua kovinkin etäiseltä paikalta - kaukana maailman hermokeskuksista. Todellisuudessa Lappi on kuitenkin Suomen kansainvälisin maakunta. Elämäni eväät olen saanut Tornionjoen varrelta, Suomen ja Ruotsin rajalta, missä rajaa ei ole. Lapilla on maarajaa myös Norjan ja Venäjän kanssa – ja yhteistoimintaa tapahtuu kaikkien näiden kolmen valtakunnan ylitse.

Pohjoismaisen yhteistyön merkitys onkin iskostunut syvälle omaan ajatteluuni. Yhteinen arvopohja ja yhteiskuntien samankaltaisuus luovat mahdollisuuksia tiiviille yhteistyölle talouden, kulttuurin ja politiikan saralla. Yhdessä olemme merkittävä voima globaalillakin tasolla.

Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne on monella tapaa haasteellinen ja jännittynyt. Pienen maan on syytä olla siitä huolissaan. Kohtaamme suuria haasteita sotilaallisen turvallisuuden, ympäristön kestävyyden ja eri aloilla tapahtuvan nopean teknologisen kehityksen myötä.

Naapurisuhteidemme ohella kansainvälistä asemaamme määrittää jäsenyys Euroopan unionissa, YK:ssa ja muissa kansainvälisissä organisaatioissa. Moniin kansainvälisiin haasteisiin emme yksinkertaisesti pystykään vastaamaan kansallisella tasolla.

Pienen maan on asemoitava itsensä valtioviisaasti uudessa maailmanjärjestyksessä. Haettava demokratiaa, monenkeskistä järjestelmää ja kansainvälistä oikeutta puolustavia liittolaisia ja rakennettava kumppanuuksia rauhan, kehityksen ja turvallisuuden vahvistamiseksi.

 

Hyvät ystävät,

Käsittelen tänään Suomen kansainvälistä turvallisuus- ja toimintaympäristöä sen muutoksia ja Suomen vastauksia niihin erityisesti kolmella alueella: 1) ulko- ja turvallisuuspolitiikan, 2) globaalin ympäristökehityksen sekä 3) uudeksi maailmanmahdiksi nousseen tietoteknologian luomien haasteiden kannalta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tärkeimpiä tehtäviä ovat suomalaisten turvallisuuden varmistamien, maamme itsenäisyyden varjeleminen, hyvien ulkosuhteiden ylläpitäminen, kansalaisten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen sekä yritystemme menestys.

Näitä tehtäviä ei voi hoitaa menestyksellä katsomalla asioita vain sisältäpäin. Katse on kohdistettava sinne, missä kansainvälisestä yhteistyöstä ja kaupasta riippuvaisen maamme jokapäiväistä hyvinvointia rakennetaan: maailmantalouteen, turvallisuuteen ja ympäristöön.

Vaikka joku muuta haluaisi uskoa ja uskotella, meillä on oltava sormi maailman pulssilla. Vain näin voimme tuntea, miten myös Suomessa voidaan tänään, huomenna ja kauempanakin tulevaisuudessa. Keskusta haluaa rakentaa Suomea toivon ja avoimuuden merkeissä.

 

Ensimmäiseksi,

Suurvaltojen pyrkimykset ja jännitteet eivät ole kadonneet mihinkään. Geopolitiikka ja taloudellinen nationalismi ovat tulleet vahvasti takaisin.

Perinteisemmän turvallisuuspolitiikan saralla jännitteet näkyvät Euroopan lähialueiden konflikteina ja sotina - sekä niiden aiheuttamana humanitaarisena hätänä, pakolaisten virtana ja kasvaneena terrorismin uhkana.

Eurooppa joutuu kantamaan taakkaa, jonka lähialueidemme konfliktit aiheuttavat. Nämä ilmiöt luovat rajoja, railoja ja jännitteitä myös omien yhteiskuntiemme sisälle. Ulkoisen turvallisuuden järkkyminen Euroopan lähialueilla johtaa sisäisen turvallisuuden heikkenemiseen.

Puheenvuoroni loppupuolella palaan Suomen oman maan ja lähialueen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ratkaisuihin. Mutta nyt muutama näkökulma Suomen roolista globaalin turvallisuuden alalla:

Suomen on oltava rauhanrakentaja. Meidän on yhdistettävä sotilaallista kriisinhallintaa, siviilikriisinhallintaa, kehityspolitiikkaa, humanitaarista avustustoimintaa ja perinteistä rauhanvälitystä. Suomi voi nousta rauhanrakentamisen YK:n ja EU:n puitteissa merkittäväksi tekijäksi yhdistämällä näitä rauhanrakentamisen osatekijöitä sen sijaan, että toimitaan vain yksittäisellä rauhantyön alueella.

Arvojen on oltava kirkkaana mielessä. Suomen on toimittava sen puolesta, että maailmassa vallitsee jakamaton ihmisarvo, yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus

Osallistumme yhteisen turvallisuuden luomiseen. Kriisinhallinnassa menemme mukaan operaatioihin, jotka palvelevat myös oman puolustuskykymme kehittämistä. Pidämme huolta siitä, että osaamisemme, materiaalimme ja tietomme ovat ajan tasalla.

Suomella on pitkät perinteet kansainvälisessä osallistumisessa. Olemme olleet mukana YK:n rauhanturvaoperaatioissa vuodesta 1956 lähtien, jolloin ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezille.

Osallistuminen kansainväliseen turvallisuuden rakentamiseen kriisialueilla palvelee välillisesti sisäistä turvallisuuttamme. Kriisinhallinnan ja yhteiskuntien rakentamisen avulla ehkäisemme terrorismin syntyä. Kumppaneidemme kanssa tehtävän yhteistyön avulla tunnistamme uhkia omassa maassamme ja voimme torjua niitä ennakolta.

 

Ystävät,

Ihmiskunnan tulevaisuudesta puhuttaessa on kiinnitettävä katse Afrikkaan. Onhan vuosisadastamme puhuttu jopa Afrikan vuosisatana.

Vuoteen 2050 mennessä Saharan etäpuolisen Afrikan väestö on kaksinkertaistumassa. Kun väestökasvu hiipuu Aasiassa, on Afrikka nousemassa väkirikkaimmaksi mantereeksi.

Kestävä väestökehitys edellyttää panostuksia erityisesti tyttöjen ja naisten koulutukseen. Tämä on osoittautunut tehokkaimmaksi keinoksi vahvistaa tasa-arvoa ja hillitä väestönkasvua.

Afrikan nuorilla on oltava näkymä tulevaisuudesta. Afrikka tarvitsee investointeja, jotka tuovat uutta työtä maanosan nuorille. Vain näin voimme ehkäistä suurta maastapakoa.

Investointien lisäksi työtä korruption kitkemiseksi pitää jatkaa. Vuosien varrella on yritetty vaikka minkälaisia ulkoa tuoja malleja. Viime kädessä korruption pystyvät nitistämään vain afrikkalaiset itse. Tälle työlle meidän on annettava kaikki tukemme.

 

Hyvät ystävät,

Toisena isona teemana haluan käsitellä globaalin ympäristökehityksen näkökulmia.

Maapallon elinkelpoisuus, väestön ja kulutuksen kasvu sekä ympäristön tila asettavat koko ihmiskunnalle päivä päivältä syvemmäksi käyvän haasteen. Ilmastonmuutoksen torjunta ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tämän päivän akuutein kysymys.

Vuosikymmeniä kestänyt kansainvälinen yhteistyö kestävän kehityksen aikaansaamiseksi ei suinkaan ole epäonnistunut, mutta sen parissa tehtävän ponnistelun on saavutettava aivan uusi tulosten taso.

Ihmiset kaikkialla maailmassa vaativat päättäjiltä nopeampia ja voimakkaampia toimia kulutuksen hillitsemiseksi, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Näiden teemojen nouseminen näkyvimmäksi asiaksi on myös johtanut vastakkainasetteluihin kansojen ja kansalaisten tasolla.

Välillä unohtuu iso kuva: mitä ollaan tekemässä. Monella on suuri tarve toitottaa senhetkistä omaa näkemystä.

Huolettomuus, toivottomuuteen vaipuminen tai kiihkoilu ovat ympäristön kannalta yhtä hyödyttömiä. Maailmanyhteisö on toisen maailmansodan jälkeen luonut YK:n puitteisiin useita välineitä, joilla lisäämme tietoamme maailman kestävän tulevaisuuden mahdollisuuksista ja voimme vaikuttaa niihin.

Nykyisessä keskustelussa on osittain kyse siitä, että ilmastokysymys on irrotettu laajemmasta kestävän kehityksen taustastaan, johon se pitäisi palauttaa. Tähän YK:n kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävätkin.

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen edellyttää monialaisia toimia. Yhä useampi näyttää nyt havahtuvan siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että keskeisiä tekijöitä ovat nopea väestönkasvu ja siitä seuraava kulutuksen lisääntyminen.

Nyt puhutaan paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin siitä, mihin keskustelu Suomessa on aivan liian helposti mennyt, eli kestävien elinkeinojen syyllistämiseen.

Suomessa maatalouden ja metsien tutkimuksella on vuosisatainen historia. Onpa maahamme saatu jo yli 70 vuotta sitten kemian Nobel-palkintokin keksinnöllä, joka mahdollistaa karjataloudessa ekologisesti kestävän nurmirehun yhdistämisen hyvään tuottotasoon ja korkeaan laatuun.

Siinä missä osa huutaa iskulauseitaan, suomalainen viljelijä vastaa haasteeseen AIV:llä. Ja kun trooppisia sademetsiä raivataan lyhytnäköisin tavoittein, on Suomessa metsälainsäädäntö ja tutkimus jo pitkään varmistanut metsien hiilisidonnan vahvistumisen ja myös luonnon monimuotoisuuden säilymisen.

Jokainen meistä voi vaikuttaa paljon omalla kulutuksellaan. Esimerkiksi globaalisti jätteeksi päätyy niin suuri osa tuotetusta ruuasta, että siitä aiheutuvat hiilipäästöt olisivat USA:n ja Kiinan jälkeen kolmanneksi suurimmat, jos ”Ruokajäte” olisi valtio.

Kansainvälinen tiedeyhteisö työskentelee ympäristön kestävyyden taustatekijöiden ja tulevaisuuden ratkaisujen parissa. Ihmisten tietoisuus lisääntyy. Eikö tämä kerro kehityksen muuttumisesta paremmaksi?

Myös talous tulee tulevaisuudessa suuntautumaan entistä enemmän ekologisesti kestävään suuntaan, mihin muun muassa uuden EU-komission työohjelma vahvasti osoittaa tietä. Ei pidä vaipua toivottomuuteen, eikä sortua liioitteluun tai utopioihin.

On tartuttava mahdollisuuksiin, jotta maailman tulevaisuus ja tulevien sukupolvien elämän edellytykset turvataan – uskomme, että tämä on mahdollista.

Myös Suomen ulko- ja kehityspolitiikan keskeiset tavoitteet edellyttävät ekologisesti kestävän kehityksen voimakasta panostusta. Elinympäristöjen pilaantuessa ja väestön hallitsemattomasti kasvaessa, kärsimään joutuvat haavoittuvimmat ryhmät.

Ellei globaali ekologinen kehitys saa myönteistä käännettä, emme voi poistaa äärimmäistä köyhyyttä, emme voi parantaa koulutusta, emmekä voi turvata tyttöjen ja naisten oikeuksia kehittyvissä maissa.

Jos ihmisten elämä muodostuu konkreettiseksi eloonjäämiskamppailuksi, eivät muut päämäärät voi saada vastakaikua. Siksi globaalisti kestävän ympäristö- ja väestökehityksen käänne on välttämätön.

Olen itse esittänyt sellaisen uuden välineen luomista, jonka avulla kaikki kansalaiset voivat osallistua kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Aloitettani ilmastorahastosta pannaan parhaillaan toimeen. Se rakentuu valtion kehitysyhtiö Vaken ympärille.

Tavoitteena on synnyttää vahvistuva virta rahoituslaitosten ja yritysten investointien vahvistamiseksi toimialoilla ja teknologioissa, joilla vaikutamme ilmastonmuutokseen ja kokonaisvaltaisesti kestävään kehitykseen. Suomi tulee antamaan panoksensa näiden kysymysten osalta ennen kaikkea korkean teknologian kehittämisen ja metsäosaamisen maailmalle viemisen kautta.

 

Hyvät kuulijat,

Kolmantena teemana haluan nostaa esille tietoteknologian kehityksen mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia.

Sotilaallisiin ja muihin fyysisiin konflikteihin sekä ympäristöön liittyvät uhkat ovat näkyviä.

Maailman nykytilan monimutkaisuutta lisäävät kuitenkin myös tekijät, joiden hahmottaminen on vaikeampaa. Näistä merkittävin on kaikki perinteiset rajat rikkova tietotekniikan ja tietojen hallinnan kehitys.

Kansallisvaltiot ovat joutuneet huomaamaan, että globaalien suuryritysten toiminta ja riippuvuutemme niistä ovat ajaneet olemassa olevan lainsäädännön ohi. Meille on syntynyt maailma, jonka pelisääntöjä ollaan vasta luomassa.

Talouden ja tietotalouden muutos luo yksilöille, valtioille ja yrityksille sekä mahdollisuuksia että uhkia. Näitä ei osattu kartoittaa siinä vaiheessa, kun aloimme laajasti siirtää tietoja, toimintoja ja niiden hallintaa verkkoihin. Ihmiset ovat siirtäneet verkkoihin myös omaa identiteettiään ja sosiaalista olemassaoloaan.

Tästä kokonaisuudesta on tullut olennainen osa taloutta, turvallisuutta ja jokapäiväistä elämää. Ja ne ovat jo muuttuneet osaksi poliittista vaikuttamista ja päätöksentekoa – tekijä, joka negatiivisesti vaikuttaessaan voi horjuttaa valtioita, yhteiskuntia ja kansainvälisiä järjestöjä.

Tietoverkkojen ja tietojen hallinnan kautta tapahtuva vihamielinen vaikuttaminen on tulevaisuuden suuri uhka. Se saattaa ulottua perustarpeiden, kuten energian saannin tai maksuliikenteen häiriöihin. Se saattaa lamauttaa niitä palveluja ja suorituksia, joita kansalaisten ja viranomaisten välillä pitäisi päivittäin häiriöttä tapahtua.

Eurooppa on edelläkävijä monessa uusiutuvan energian teknologiassa. Tietoteknologian puolella olemme kuitenkin jääneet analogiseen aikaan. Yhdysvaltalaiset ja kiinalaiset kilpailijat ovat edellä.

Tarvitsemme investointeja uuteen osaamiseen: erityisesti tekoälyn, 5G:n kehittymisen ja digitalisaation aloilla.

Euroopan on kyettävä teknologiseen uudistumiseen ja omavaraisuuteen.

Kun ennen laitettiin pottuja kellariin pahan päivän varalle, pitää tänä päivänä tehdä sama myös uuden ajan olosuhteissa.

Suomesta ja Euroopasta pitää rakentaa kyberomavarainen alue.

Vain näin teemme maanosastamme vähemmän haavoittuvan ja vähennämme riippuvaisuutta muutamasta kansainvälisestä megayrityksestä.

Käytännössä kyberomavaraisuus tarkoittaa esimerkiksi eurooppalaista käyttöjärjestelmää ja www-selainta. EU voisi toimia myös varmenteiden myöntäjänä.

EU:n ja jäsenvaltioiden on lähdettävä rakentamaan kokonaisuutta yhdessä omien yritystemme kanssa. Parhaimmillaan luomme uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka parantavat kokonaisturvallisuuttamme.

 

Hyvät kuulijat,

Palaan vielä lopuksi Suomen asemaan.

Kaikille valtioille tärkeimmät ulkosuhteet ovat suhteet naapurimaihin. Hyvillä naapuruussuhteilla on kaikkein suurin vaikutus valtion turvallisuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin.

Suomella on kaikkien naapurimaidensa kanssa hyvät kahdenväliset suhteet. Voisi jopa sanoa, että Ruotsilla, Venäjällä ja Norjalla on maailman paras yhteinen naapuri.

Tämä on kaikille Suomen kansalaisille arvokas asia. Suuri osa suomalaisista on säännöllisesti työn, perhesuhteen, opiskelun tai matkailun kautta yhteydessä naapuriemme elämään.

Itsenäistymisen jälkeen Suomessa ei kiinnitetty paljoakaan huomiota ulkopolitiikkaan, ja se oli parhaimmillaankin poukkoilevaa.

Sotien jälkeen Suomi joutui rakentamaan asemansa maailmalla uudestaan. Aktiivinen ulkopolitiikka syntyi lähes tyhjästä ja olosuhteiden pakosta, mutta se nousi politiikan sektoreiden kärkeen.

Jopa siinä määrin, että sotien jälkeisten johtajiemme sanomaksi on väitetty ajatusta siitä, että jos jommankumman on oltava rempallaan, niin olkoon se mieluummin sisäpolitiikka!

Sotien jälkeinen kohtalonkysymys oli suhteemme entiseen viholliseen ja yhteiskuntajärjestelmältään täysin toisenlaiseen maahan, Neuvostoliittoon. Samalla pohjoismaat muodostivat kuitenkin Suomelle tärkeän toimintaympäristön.

Pohjoismaiden yhteistyöhön pääseminen osoitti muulle maailmalle, että Suomella on pyrkimys laajempaan kansainväliseen yhteistyöhön. Muun muassa työmarkkinoiden, talouden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön laajentuminen Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa valmisti suomalaista yhteiskuntaa laajempaan kansainvälistymiseen.

Baltian maiden itsenäistymisen vahvisti myös suhdettamme veljeskansaamme Suomenlahden eteläpuolella. Viron ja Suomen kansalaisten ja talouden vuorovaikutus ovat nopeasti kasvaneet suuriin mittasuhteisiin, joiden esteenä oli vuosikymmenten ajan Euroopan jakanut totalitaarinen neuvostojärjestelmä. On syytä iloita siitä, että Viro on vapaa naapurimme ja voimme tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin jäseninä kehittää Itämeren aluetta talouden, ympäristön ja turvallisuuden näkökulmista. Viime viikolla kävinkin hyvin miellyttävän keskustelun veljeskansamme ja sisarpuolueemme johtajan Jüri Rataksen kanssa.

Asialliset kahdenväliset suhteet Suomella on myös itään, Venäjään. Tästä meitä suomalaisia sekä kiitetään että moititaan.

Pienen maan ei ole helppoa aina elää suurten naapurina. Venäjän, Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä vallitsevat talouspakotteet ja rajoitukset ovat seurausta tapahtumista Itä-Ukrainassa. Suomi on hyväksynyt nämä pakotteet, ja niiden osalta muutokset ovat mahdollisia vain yhdessä sopimalla.

On syytä kuitenkin muistaa, että yhtä lailla olemme Euroopan unionin tasolla sopineet yhteistyön jatkamisesta Venäjän kanssa pakotealojen ulkopuolella, kuten liikenteessä, rajayhteistyössä ja kansalaisyhteiskuntien tasolla. Lähialueyhteistyötä on edelleen kehitettävä.

Suomella on EU-jäsenmaista pisin yhteinen raja Venäjän kanssa. Kymmenet tuhannet ihmiset liikkuvat jatkuvasti rajan molemmin puolin työn, opiskelun ja perhesuhteiden vuoksi. Hiljaisempien vuosien jälkeen venäläiset matkailijat ovat taas runsaammin joukoin tulleet muun muassa Helsinkiin ja Itä- ja Pohjois-Suomen lomakohteisiin.

Monet järjestöt ja muut toimijat jatkavat yhteistyötä kansalaisyhteiskunnassa kulttuurin, vierailujen, historiallisesti tärkeiden kohteiden ja myös ympäristön parissa. Pakotteisiin liittyvissä poliittisissa prosesseissa kehitys lienee hidasta. Sen ei pidä estää sitä yhteistyötä, joka toimii arjessa ihmisten sujuvan kanssakäymisen ja ympäristön tilan edistämiseksi.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on yleensäkin kansainvälisellä pelikentällä tärkeää. Kun ihmiset kohtaavat ja tutustuvat toisiinsa, niin otetaan myös askeleita jännitteiden liennyttämiselle.

 

Hyvät ystävät,

Suomen kansainvälinen luotettavuus ja maine ovat perustuneet ennakoitavaan ja vakaaseen toimintatapaamme ja periaatteisiimme sekä kansalliseen yhteisymmärrykseen perusasioista.

Muuttuvassakin turvallisuusympäristössä keskusta haluaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkossakin olevan vakaalla pohjalla. Tärkein tehtävämme on luoda vakautta lähiympäristöömme. Se muodostuu nyt ja tulevaisuudessa seuraavista toisiaan täydentävistä elementeistä.

Suomi pyrkii diplomatian keinoin pitämään yllä hyvät suhteet kaikkiin valtioihin, erityisesti naapureihinsa. Suomi tukee monenkeskistä sääntöihin ja sopimuksiin pohjaavaa maailmanlaajuista yhteistyötä ja on valmis keskustelemaan sen kehitystarpeista.

Omaa ja lähialueensa turvallisuutta Suomi vaalii parhaiten panostamalla jatkossakin koko maan kattavaan alueelliseen maanpuolustukseen, jonka ytimessä ovat yleinen asevelvollisuus, vahva reservi ja sen koulutuksen vahvistaminen, puolustusvoimien teknologian ja kaluston ajanmukaisuus sekä laaja-alainen kansainvälinen yhteistyö.

Vahva maanpuolustus muodostuu tahdosta ja kyvystä. Tahto tulee terveestä isänmaallisuudesta. Yleinen asevelvollisuus ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen tekemä työ on siinä keskeistä.

Kyky tulee riittävästä kalustosta, joka jakaantuu tasaisesti maa- meri- ja ilmavoimille. Meri- ja ilmavoimien miljardihankinnat toteutetaan, mutta samalla on muistettava maavoimien iskukyky.

Suomen puolustuksen resursseista on pidettävä kaikissa tilanteissa huoli. Uskottava maanpuolustus on edullisin vakuutuksemme.

Uskon, että myös tulevaisuudessa näihin asioihin kiteytyy suurelta osin ja laajalla kansalaisten tuella Suomen tahto ja kyky turvata itsenäisyys ja maansa tulevaisuus.

Edustamani puolue, Suomen Keskusta ja sen edeltäjät, ovat olleet ratkaisevalla paikalla viime sotien jälkeen, kun Suomen keskeisiä ulkopoliittisia ratkaisuja on linjattu. Muutokset eivät ole aina olleet helppoja. Olemme kuitenkin kantaneet vastuuta monien kansallisten ja kansainvälisten murroskausien lävitse.

Päämääränämme kaikessa ulkopoliittisessa toiminnassa täytyy olla kansallinen etu. Sen oivallamme myös muilta.

Kansallista etuamme ajetaan parhaiten kansainvälisen yhteisön kautta. Isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole toistensa vastakohtia. Viisas maa yhdistää ne toiminnassaan omaksi vahvuudekseen ja koko maapallon kehityksen hyväksi.

Keskusta ja Suomen hallitus ovat tietoisia maailman kasvavista haasteista. Mutta, kun tartumme työhön ja olemme aloitteellisia, voimme asettaa tulevaisuuteemme toivon ja edistyksen tavoitteita, mikä on mielekkään elämän edellytys.

 

"Toivomme molemmat, että tilanne normalisoituisi mahdollisimman nopeasti ja pääsisimme taas elämään ilman näitä puomeja"

24.5.2020

Hallituksen tavoite on minimoida koronatartunnat. Näin on toki kaikkien kulkutautien osalta, vaikka joku muuta väittäisikin.

Tapaan tässä haaparantalaista kansanedustajakollegaani Ida Karkiaista. Kävimme tilannetta läpi poikkeuksellisesti ja aivan kirjaimellisesti rajan yli. Kaksoiskaupunkimme keskellehän on pystytetty raja, mikä tuntuu omituiselta.

Lue lisää
Eurooppa-politiikassa on noussut viime päivänä keskusteluun

22.5.2020

Eurooppa-politiikassa on noussut viime päivänä keskusteluun Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin esitys 500 miljardin euron suuruiseksi EU:n elpymisrahastoksi. Elpymisrahaston kautta annettaisiin mahdollisesti suoria avustuksia jäsenmaille.

Suomi ottaa asiaan virallisesti kantaa, kun saamme eteemme selkeän ja konkreettisen esityksen Euroopan komissiolta. Sellaista ei ole vielä olemassa.

Lue lisää
Nautitaan keväästä turvallisesti!

21.5.2020

Vaikka meidän kaikkien on nyt pidettävä kiinni näistä ohjeistuksista, on varmasti ulkona liikkuminen ja luonnon rauhassa oleskelu kaikille hyväksi. Hyvää helatorstaita!

Lue lisää
Rajoituksia puretaan askel kerrallaan

19.5.2020

Hallitus on linjannut tänään ravintoloiden avaamisesta kesäkuun alusta alkaen. Ensivaiheessa ravintolat voivat ottaa sisään puolet normaalista asiakasmääristä. Ravintolat voivat olla auki klo 23 asti ja anniskella klo 22 asti.

Asiakaspaikkarajoite ei koske ulkotererasseja, mutta ihmisten turvallisuudesta on silti huolehdittava.

Lue lisää
Mitä maksaa? -ohjelmassa mukana keskustelemassa Suomen talouspolitiikasta

18.5.2020

Suomessa on ollut keskustalainen valtiovarainministeri edellisen kerran vuonna 1987, eli omana syntymävuotenani. Moni onkin ollut kiinnostunut siitä, mitä on keskustalainen talouspolitiikka 2020-luvun Suomessa?
 

Lue lisää
Kaatuneiden muistopäivänä: Sankareitamme kunnioittaen

17.5.2020

Tänään vietetään kaatuneiden muistopäivää sodissamme menehtyneiden vainajien muistoksi. Välirauhan keväästä 1940 alkaen päivää on vietetty toukokuun kolmantena sunnuntaina. Mannerheim määräsi tätä päivää vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä” – Sittemmin päivä on vakiintunut kaikkien Suomea koskeneiden sotien uhrien muistopäiväksi.

Lue lisää

Katrista matkan varrella sanottua

"Ajattelin, että Katrin täytyy olla tosi rohkea, kun hän viime vaaleissa lähti 23-vuotiaana ehdokkaaksi eduskuntaan. Mutta hänellä on nuoresta iästään huolimatta vahva kokemus ja hän haluaa ottaa asioista selvää. Katrin kaltaiset nuoret vaikuttajat rohkaisevat meitä muitakin."