Pohjanrannassa tanssin sijaan tiukkaa puhetta

Paavo Väyrysen kaksi päiväinen seminaari Eurooppalainen Suomi 2020 piti sisällään loistavia ulko- ja turvallisuuspoliittisen alustuksia. Näitä seurasi myös katsaukset päivänpolttavista kunta- sekä sosiaali- ja terveysuudistuksista. Kanssani aiheista oli alustamassa kollegani Keminmaalta, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pertti Sakaranaho.

Puheessani keskityin paikallista tasoa laajempiin kysymyksiin. Hallintorakennelmat eivät ole mikään oikotie, joka ratkaisee kaikki ongelmamme. Asia on saanut aivan liian suuret odotukset harteilleen Kataisen hallituksen asetettua jättiläismäisen kuntauudistuksen kärkihankkeekseen.

Yhdenkään uuden työpaikan syntyminen ei liity mitenkään siihen, minkälainen kuntarakenne meillä on. Samoin meillä on sellainen väestöpohja kuin on, kuntarakenteesta riippumatta. Kuntauudistus ei ole mikään taikasauva ikääntyvän Suomen nuorentamiseen.

Kuntarakenne ei myöskään ratkaise ihmisten sairastavuuden kasautumista. Tällä hetkellä 10 % väestöstä käyttää 80 % sosiaali- ja terveyspalveluista?

Pakotettua kuntauudistusta tärkeämpää olisi luoda uutta työtä ja toimeentuloa ihmiselle ja keskittyä byrokraattisen laatikoiden rakentelemisen sijaan itse asioiden tekemisen ja aiempaa fiksumpaan toteuttamiseen. 

Palveluiden osalta on pidettävä kiinni siitä periaatteesta, että heikommasta pidetään huolta. Jos tämä vaatii vahvempien alueiden panostusta heikompien turvaksi, on näin tehtävä. 

Ei ole olemassa muiden elättikuntia, mutta paljon on sellaisia lappilaisia ja suomalaisia, jotka ikääntymisen, nuoruuden, sairauden, työttömyyden tai muun seikan vuoksi tarvitsevat ja ansaitsevat vahvempien tukea.