2.4.2016
Pirkanmaan piirikokouksessa esittäytymässä
Kiva piirikokous Pirkanmaalla. Se murre on kyllä mahtavan tarttuvaa.
Puheissa pohdituttaa maatalouden ahdinko, yrittämisen ja rakentamisen esteet, lähipalvelut sekä yhteiskuntasopimus. Helpotuksia on tulossa kuten julkisten hankintojen laatuvaatimukset ja eläinten hyvinvointikriteerit julkisissa keittiöissä käytetyille raaka-aineille.
Eilen tuli viimein voimaan myös kuntien oikeus myöntää poikkeuslupa rakentamisessa, enää ei tarvitse ELY-keskuksilta kysyä.
Kiva piirikokous Pirkanmaalla. Se murre on kyllä mahtavan tarttuvaa Hymiö smilePuheissa pohdituttaa maatalouden ahdinko, yrittämisen ja rakentamisen esteet, lähipalvelut sekä yhteiskuntasopimus. Helpotuksia on tulossa kuten julkisten hankintojen laatuvaatimukset ja eläinten hyvinvointikriteerit julkisissa keittiöissä käytetyille raaka-aineille. Eilen tuli viimein voimaan myös kuntien oikeus myöntää poikkeuslupa rakentamisessa, enää ei tarvitse ELY-keskuksilta kysyä. Yhteiskuntasopimukselle totisesti toivomme onnistumista.
Omassa puheenvuorossani nostin esiin muutaman asian. Ensinnäkin Keskusta on paljon muutakin kuin kulloinenkin hallitus- tai oppositiopolitiikka. Keskusta on kansanliike ja työtä tehdään niin monella eri tavalla parempi yhteiskunta päämääränä. Perusta, jolle liike on rakentunut on ihmisyyttä, edistystä ja henkistä hyvinvointia, sitä ei rahalla mitata. Yli 400 000 ihmistä on työelämän ulkopuolella. Heidän saaminen töihin on tämän päivän köyhän asiaa.
Toisekseen. Hyvinvointiyhteiskunnassa valtio on vahva toimija. Kun apua tarvitaan, julkisen puolen täytyy pystyä auttamaan. Tämä liittyy epäilemättä vaikka perustulokokeiluun tai siihen, että meitä Keskustassa huolettaa lähipalvelut. Kyllä täytyy olla varmuus, että suurtenkin rakennemuutosten keskellä hyvinvointipalvelut säilyvät lähellä, kirjastot ovat käytettävissä eivätkä ammattikoulut kaikkoa vain suurimpiin kaupunkeihin.
Kolmannekseen. Keskustalla on iso koneisto. Koulutuksia pidetään, mutta aatteellinen puoli niistä uupuu. Puhumme monesti ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta, mutta pysähdymmekö pohtimaan syvällisemmin laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ennen kaikkea päämäärää, miltä Suomi näyttää vuosikymmenten päästä? Sitäkin meidän pitäisi pohtia ja niille keskusteluille puoleen pitää tarjota visiointimahdollisuuksia.