Palautusmenettelyiden uudistaminen

Euroopan parlamentti äänesti tänään palauttamismenettelyjen uudistamisesta tehdyn esityksen äänin 389-206, 32 tyhjää. Päätös ei ole kuitenkaan vielä lopullinen, vaan parlamentti ja neuvosto jatkavat nyt asiasta neuvotteluja, jotta myös jäsenmaita tyydyttävä päätös syntyy.

Itse pidän muutosesityksiä lähtökohtaisesti kannatettavina. Olen osallistunut lähes kaikkiin täysistuntoihin ja äänestyksiin, mutta nyt jouduin lähtemään jo torstaina Suomeen. Parlamenttiryhmämme työvaliokunta vierailee Suomessa, johon liittyen myös itse olen viikonloppuna Raja-Joosepissa.

Mutta itse tästä asiasta. Komissiohan teki lakiesityksen palauttamismenettelyiden uudistamisesta jo vuosi sitten maaliskuussa 2025. Kansalaisvapauksia käsittelevä LIBE-valiokunta hyväksyi mietinnön asiasta äänin 41-32, 1 tyhjä. Tämä 1 tyhjä oli oman ryhmämme hollantilainen meppi, joka olisi halunnut vielä jatkaa neuvotteluja laajemman yhtenäisyyden löytämiseksi asiassa. Ymmärrän häntä hyvin. Maahanmuuttopolitiikasta tulee helposti nykyisen polarisoituneen poliittisen keskustelun lyömäase.

Nykyään ymmärretään laajasti, että EU:n maahanmuuttopolitiikka tarvitsee muutosta ja että turvapaikkajärjestelmää on valitettavasti käytetty myös siirtolaisuuden väylänä. Koko Euroopan kehitykselle ja vakaudelle olisi hyväksi löytää mahdollisimman laaja yhteisymmärrys näissä kysymyksissä. Tämän johdosta olisin toivonut, että neuvotteluja olisi voitu vielä jatkaa. Todennäköisesti laitavasemmistoa ei olisi saatu muutosten taakse, mutta tarkoitankin nyt lähinnä demariryhmää. Sielläkin jonkun verran äänet nyt jo hajosivat.

Keskeisiä kohtia tässä komission esityksessä olivat laittomasti maassa olevan velvoittaminen yhteistyöhön viranomaisten kanssa, säilöönoton salliminen enintään kahdeksi vuodeksi ja toisessa maassa tehtyjen palauttamispäätösten tunnistaminen. Lisäksi esitys mahdollistaisi ns. palauttamiskeskusten perustamisen EU:n alueen ulkopuolelle.

Monet komission esityksen kohdista ovat mielestäni perusteltuja. Hyvä on muistaa sekin tässä keskustelussa, että kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta olla maassa laittomasti. Jokaisella suvereenilla maalla on oikeus määritellä, kuka sen alueella saa oleskella. Jos tämä oikeus hämärretään, koko järjestelmä menettää merkityksensä. Sanoin aikanaan Suomessa eräässä puheessa, että "jos olet täällä laittomasti, niin mene pois". Siitä eivät kaikki pitäneet, mutta se on kuitenkin yhä järjestelmän perusta.

Toisaalta emme voi tehdä tyhjäksi kuitenkaan esim. niitä oikeuksia turvapaikan hakemiseksi, joihin olemme kansainvälisissä sopimuksissa sitoutuneet. Turvapaikanhakijoiden siirtäminen maahan, johon hänellä ei ole minkäänlaista sidettä, ei ole aivan ongelmaton asia. Periaatteellisia kysymyksiä voi sisältyä esim. tällaisten turvapaikanhakijoiden mukana tulleiden lasten asemaan. Eikä kaikkia tänne pyrkiviä ihmisiä voi kohdella vain lukuina ja massana. Syyt ovat monenlaisia ja jokaisen tapauksen takana on ihminen.

Joka tapauksessa tämäkin prosessi kertoo siitä, että Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on tiukentumassa, ja että sen taakse löytyy nyt yhä laajempi kannatus.