Onko kasvisnakki nakki?

Yleensä Euroopan parlamentista Suomen ja varmaan muidenkin jäsenmaiden uutisiin nousee lähinnä joitakin yksittäisiä kysymyksiä, jotka kieltämättä joskus tuntuvat hieman toisarvoisilta.

Näin kävi myös päättyneellä istuntoviikolla, kun kerrottiin parlamentin päättäneen, ettei kasvispihviä saa sanoa enää pihviksi tai kasvisnakkia nakiksi. Ymmärrettävästi on tullut palautetta, että tuollaisiin asioihinko te siellä aikanne käytätte.

Aivan näinhän asia kuitenkaan ei ole. Itse asiassa tuossakin asiassa oli pohjalla esitys toimenpiteistä tuottajien aseman vahvistamisesta elintarvikeketjussa, ja osana muutosesityksiä nämä tuotteiden nimitykset tuotiin esiin.

Eikä mitään lopullista päätöstä ole tehty, vaan asia menee nyt parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission välisiin yhteisiin neuvotteluihin.

Arvioin, että tässä asiassa näkemyserojen taustalla on kielellisiä ja kulttuurisia eroja jäsenmaiden kesken. Etenkin Ranskassa ollaan herkkiä perinteisten, ranskankielisten nimitysten suhteen.

Tiettyyn rajaan asti sen ymmärrän. Halutaan vaalia ruokaan liittyvää kulttuuriperinnettä, ja eihän kuluttajia saakaan johtaa harhaan.

Toisaalta meillä Suomessa voi olla jo aika perinteisiä esimerkiksi kalapihvien tai kasvispihvien reseptejä suvuissa sukupolvien ajan, ja tällaiset nimet yleisesti vakiintuneita. Tarvitseeko EU:n joka asiaan tassunsa työntää?

Itse äänestin tässä kohtaa valiokunnan esitystä vastaan, koska kannatin Renew Europe -ryhmän tekemää kompromissiesitystä, joka olisi kieltänyt yksinomaisesti eläintuotteisiin liittyvät termit muiden tuotteiden nimityksinä, mutta sallinut kuitenkin eräät muut vakiintuneet nimitykset.

Oli viime viikolla tietysti paljon muitakin asioita täysistunnossa. Symbolisesti merkittävä tapahtuma koettiin, kun Grönlannin itsehallinnon pääministeri kävi ensimmäistä kertaa puhumassa EU-parlamentille.

Minulla oli tilaisuus käyttää istuntoviikolla täysistunnossa kaksi puheenvuoroa: antisemitismin lisääntymistä Euroopassa koskevassa keskustelussa sekä verosääntöjen vaikutuksesta Euroopan kilpailukykyyn.

Käsiteltäväksi tuli jälleen pari äänestystä EU:n komission epäluottamuksesta. Olen äänestänyt luottamuksen puolesta, niin laitavasemmiston kuin laitaoikeiston epäluottamuslauseiden kohdalla.

En siksi, että kannattaisin kaikkea, mitä komissiosta on tullut. Erityisesti eräitä sääntelyn lisäämiseen ja integraation syventämiseen johtavia esityksiä vastaan tulen tekemään työtä jatkossakin. Mutta nykyisissä poliittisissa oloissa ei toisenlaista komissiota ole mahdollista saada aikaan.

Sen sijaan komission hajottaminen johtaisi poliittiseen epävarmuuteen ja vaikeuttaisi päätöksentekoa, mikä tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa ei olisi Euroopan etu. Jotkut totalitaristiset voimakeskukset toki siitä hyötyisivät.