Nuoria on kevyt kepittää

Julkaistu 10.12.2010 - Uusi Rovaniemi

Eduskunta hyväksyi keskiviikkona äänestyksessä peruspalveluministeri Paula Risikon esityksen nuorten, alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen perusosan leikkaamisesta jopa 40 prosentilla, jos nuori kieltäytyy koulupaikan vastaanottamisesta tai keskeyttää koulunsa. On toivottavaa, että jokainen nuori saisi myös toisen asteen jälkeen opiskelupaikan tai vahvan jalansijan työelämässä, mutta valitettavasti todellisuus on usein karumpaa.

Itse kuulun sukupolveen, jolle on koko nuoruusikä toitotettu, että Suomi tulee kohtaamaan valtavan työvoimapulan suurten ikäluokkien eläköityessä ja omakin työnsaantini tulee olemaan helppoa kuin heinän teko. Tämän mantran rinnalla tuntuu uskomattomalta, että Suomen yksi akuutein ongelma on nuorisotyöttömyys, mikä ei riittävässä määrin saa painoarvoa asioiden ratkaisupäässä. Ongelmaa ei edesauta se, että tiistaina saimme nähdä uutisissa, miten työelämän paineet luovat työntekijöille siinä määrin sydämen tykytyksiä ja ahdistuneisuutta, että monet työntekijät ovat ratkaisseet lisääntyneet tehokkuusvaatimukset mielialalääkkeiden runsaalla käytöllä selvitäkseen työelämän oravan pyörässä.

On paradoksaalista, että Suomen eläessä historiansa vaurainta aikaa meillä, on samanaikaisesti ratkottavana liuta ihmisten henkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Työuria olisi syytä pidentää ihmisten elinaikaodotusten nousun verran samassa suhteessa. En ole kuitenkaan yllättynyt kansalaisten yhtenäisestä vastustuksesta eläkeiän nostamiseksi 65 ikävuoteen, jos työelämän kuormittavuus ja vaatimukset ovat nousseet samanaikaisesti moninkertaisesti.

Nuoret eivät tulleet tällä hallituskaudella ensimmäistä kertaa ohitetuksi alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen perusosan leikkaukseen kohdistuvassa asiassa. Keväällä taisteltiin jälleen opintotuen indeksiin sitomisen puolesta. Opintotuki on ainoa perusturvaan verrattavissa oleva sosiaalietuus, jota ei ole sidottu elinkustannusten nousun mukaisesti kansaneläkeindeksiin. Opiskelijajärjestöt Suomen ylioppilaskuntien liiton johdolla, ovat tänäkin vuonna koettaneet jatkaa jo kahden vuosikymmenen mittaista kamppailua opintotuen indeksiin sitomisen puolesta. Taistelu jatkuu myös ensi vaalikaudella. Ei tarvitse olla kummoinen meedio pohtiakseen, kuinka paljon valtiontaloudessa on joustovaraa, kun taloustaantumaa on jatkuvasti elvytetty lainarahalla ja valtion lainan määrä tullee jatkamaan nousuaan siten, että vuonna 2012 ylitetään valtion lainan osalta maaginen 100 miljardin euron raja. Nykyisistä hyvinvointivaltion raameista kiinnipitäminen tulee siis aiheuttamaan riittäväsi päänvaivaa päättäjille, joten valitettavasi en jaksa uskoa merkittäviin tulonsiirtojen nousuihin.

Politiikassa on aina olemassa vaihtoehto, kysymys arvotettavista asioista. Jos opiskelijoiden opintotuen indeksiin sitominen nähdään tärkeänä, se toteutetaan tai, jos syrjäytymisvaarassa olevia nuoria haluttaisiin aidosti tukea, keinoina olisi muut kuin leikkaukset ja jatkuva kepittäminen.

1990-luvun lamasta selvittiin osin leikkauslistojen avulla. Leikkauksilla menetettyä tasoa ei juuri nousukauden aikana korjattu. Ajautuuko valtiovalta jälleen talouskurimuksen selvittelyssä leikkauslistoihin? Yllättävää ei ole, että leikkaukset koskevat niitä, jotka eivät ole riittävässä määrin edustettuina. Eduskunnassa on tasan yksi alle 30-vuotias kansanedustaja. Kertoisiko se jotain siitä, kuinka paljon nuoria todellisuudessa kuullaan heitä koskevissa asioissa. Onneksi keväällä tuohonkin asiaan voi tehdä muutoksen.

Katri Kulmuni, Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja