Niinistön raportti

Presidentti Sauli Niinistö julkaisi muutama viikko sitten EU-komission puheenjohtajan pyynnöstä laatimansa raportin EU:n kriisinkestävyyden lisäämiseksi. Tänään hän oli esittelemässä raporttia Euroopan parlamentille ja asiasta käytiin keskustelu parlamentissa. Minäkin käytin puheenvuoron asiassa.

Raportissa presidentti Niinistö toi esiin näkemyksiä aktiivisesta kriiseihin varautumisesta ja kokonaisturvallisuuden edistämisestä. Nopea päätöksenteko ja yhteiskunnan ydintehtävien turvaaminen sekä erilainen tiedonkulun parantaminen EU-maiden kesken olivat myös raportissa esillä. 

Keskustelussa Niinistön esitykset saivat pääosin hyvin myönteisen vastaanoton. Esimerkiksi oman ryhmäni ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Bart Groothuis totesi puheensa lopussa Niinistölle, että teidän johtajuutenne näyttää, minkälainen Suomi on parhaimmillaan ja mitä Eurooppa voisi olla parhaimmillaan, ja kiitteli raportin suosituksia.

Kielteisiä ääniä Niinistön raporttia kohtaan keskustelussa tuli lähinnä salin äärimmäisiltä laidoilta, vasemmalta ja oikealta.

Omalta osaltanikin haluan kiittää presidentti Niinistöä tästä raportista Euroopan kriisivalmiuden parantamiseksi. Jokainen maa tietenkin viime kädessä vastaa omasta kriisivalmiudestaan, mutta eurooppalaista yhteistyötäkin tarvitaan.

Puheessani totesin, että historia ja maantiede ovat opettaneet meitä suomalaisia varautumaan monenlaisiin kriisioloihin. Niin yksityisperheissä kuin koko kansakuntana on haluttu varautua "pahan päivän varalle", kuten sanonta kuuluu. Monessa puheenvuorossa viitattiinkin Suomen tilanteeseen ja meidän ratkaisuihimme turvallisuuden ja valmiuden osalta.

Esimerkkinä omista ratkaisuistamme on mm. se, että meillä Suomessa on laki huoltovarmuudesta ja osana valtionhallintoa huoltovarmuuskeskus. Se huolehtii osaltaan maan huoltovarmuuden suunnittelusta ja operatiivisesta toiminnasta, kattaen niin lääkkeet, ruoat, energian kuin alueelliset varautumissuunnitelman yhdessä paikallisviranomaisten kanssa.

Kriittisen infrastruktuurin vahvistaminen on sekin tärkeää, myös harvaan asutuilla alueilla. Tästähän me keskustalaiset olemme Suomessa koettaneet usein pitää ääntä. Tuntuu, että vasta muuttunut turvallisuustilanne on saanut huomiota laajemmin tälle tilanteelle. Samoin Euroopan riipumattomuutta, niin energian kuin ruoan omavaraisuuden suhteen kuin kaikilla muillakin aloilla, on parannettava, jotta olemme kestävämpiä yllättävienkin kriisien sattuessa.

On tärkeää, että eurooppalaiset ymmärtävät turvallisuuden kokonaisvaltaisen luonteen. Se ei ole vain sotilaallista turvallisuutta.