Naama punaisena punnertamista

Venäjällä urheilukokemukset ovat varsin värikkäitä. Mielekkään kuntosalin metsästys taittuu nykyään jo aika helposti. Salilla täytyy kuitenkin täyttää jos minkälaista asiakirjaa ja tavata lääkäri. Uimahallia en ole jaksanut edes yrittää. Erilaisten testien määrällä pelottelu vei motivaationi pitää kunnosta huolta pulikoimalla.

Lähisalini on yksi Pietarin suurimman kuntosaliketjun paikoista. Puitteet ovat erinomaiset ja samoin on hintakin. Ruplia saa pulittaa lähes samassa suhteessa kuin kotimaassa euroja. Ryhmäliikuntatunnit ovat kuitenkin toisesta todellisuudesta. Huomasin nopeasti, että iloinen mieli ja hyvinvointi eivät ole aina pääasiassa. Yleensä ohjaaja piiskaa korvan juuressa kuntoilijaa parempaan suoritukseen. En kokenut tekniikkaa kovinkaan kannustavaksi. Tyyli on toisenlainen Suomessa. Tärkeintä on, että jokainen kuntoilee, löytää liikunnan riemun ja harrastaa omalla tasollaan, ei siis välttämättä kilpatasolla.

Suomessa elää vahvana kansanterveydellinen ajattelu. Pohjois-Karjala -projekti lieneekin maailmassa niiden harvinaisuuksien joukossa, jolla todella onnistuttiin muuttamaan ihmisten elintapoja terveellisemmiksi. Suomalaisten terveys parani kohisten, kun rasvaisen ja suolaisen ruuan vaaroista valistettiin ihmisiä. Nykyisin erilaisten karppaajien ja larppaajien aikakaudella käydään taas kovaa kiistelyä, millainen oikeanlaisen ruokavalion tulisi olla. Itse uskon monipuolisuuteen niin ruokavaliossa kuin kuntoilussakin.

Venäjä on läpi urheiluhistorian ollut yksi kansainvälisten arvokisojen menestyksekkäimpiä maita. Vancouverin olympialaissa vuonna 2010 maa jäi kuitenkin mitalitilastoissa nöyryyttävästi vasta kuudenneksi. Tämä aiheutti itänaapurissa lähes kansallisen hätätilan. Suurelle ja mahtavalla urheilumaalle mitalisijojen ulkopuolelle tippuminen oli katastrofi. Maan isän johdolla pika pikaa luotiinkin jälleen yksi kansallisen huippu-urheilun ohjelma.

Venäjän kilpaurheilumenestyksessä on hämmentävä kääntöpuoli. Venäjällä ei nimittäin juurikaan ole totuttu harrastamaan liikuntaa. Joko on urheiltu verenmaku suussa, hampaat irvessä ja menestys mielessä tai ei ollenkaan. Vielä muutama vuosi sitten lenkkeilijän näkeminen Pietarissa oli erittäin poikkeuksellista. Harvinaista se on edelleen, mutta ei tavatonta. Suurissa neuvostolähiöissä hölkkääjiin voi törmätä helpommin.

Venäläiset ovat äärimmäisen kilpailuhenkisiä. Maa on tietyiltä osin menneisyytensä vanki myös urheilu- ja kulttuurielämässä. Kaikessa täytyy olla paras, olipa kysymys jääkiekosta, shakista tai baletista. Perinteiset arvostetut lajit ja alat ovat edelleen muodissa. Uudemmat tulokkaat kuten naisten mäkihyppy ei ole vielä lyönyt läpi.

Venäjän eräs suuri kansallinen murheenkryyni on väestön nopea väheneminen. Miesten elinajanodote oli toissavuonna 63,1 vuotta ja naisten 74,9 vuotta. Vastaava tilasto ennusti suomalaismiehille 76,7 vuoden ikää ja naisille 83,2 vuotta. Erityisesti miesten alhaista elinajanodotetta on Venäjällä selitetty huonoilla elämäntavoilla eli runsaalla alkoholin ja tupakan käytöllä, heikolla yleiskunnolla, ja valitettavaa kyllä, myös väkivallalla. Venäläisestä urheiluosaamisesta liikenisi varmasti myös kansalliseen terveysvalistukseen.

Kolumni on julkaistu Lounais-Lapissa Terveisinä Pietarista.