Miten taistella huono-osaisuutta vastaan?

Suomea uhkaa uuden ajan köyhyyden periytyminen. Pääseekö nyky-Suomen matalimmista torpista yhteiskunnan menoon enää mukaan?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi joku aika sitten tutkimuksen, jossa oli seurattu kaikkia vuonna 1987 Suomessa syntyneitä eli noin 60 000 lasta sikiöajalta vuoden 2008 loppuun saakka.

Olen itsekin syntynyt vuonna -87, joten olen tutkimuksessa mukana.

Tulokset olivat karuja kertoen siitä, miten elämän lähtökohdat ennustavat tulevaa. Näin oli oikeastaan jo syntymähetkestä lähtien: toimeentulotuen varassa elävien vanhempien lapset painoivat keskimäärin vähemmän kuin muut.

Tutkimustulokset voi kiteyttää meidän kaikkien arkikokemukseen perustuvaan havaintoon: ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille.

Kehitys on kuitenkin menossa tuloerojen kasvun myötä taaksepäin. 1950-luvulla syntyneille sattunutta huimaa sosiaalista nousua ei enää tapahdu.

Tutkimuksen ehkä kaikkein huolestuttavinta luettavaa oli se, että tutkitusta ikäluokasta joka kuudennelta puuttui kokonaan peruskoulun jälkeinen tutkinto. Peräti joka viides oli tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiinsa.

Tutkijoiden mukaan sosiaalisessa nousussa on erityisen tärkeää se, että köyhemmät perheet elivät osana monituloisia naapurustoja. Samoin, mitä alueen peruskoulun ja lukion taso oli ratkaisevaa.

Toisin sanoen aikuisiän hyvinvoinnille luodaan puitteet vielä nykypäivän Suomessa lapsuudessa. Myös toimien pitää lähteä sieltä käsin.

Ensinnäkin kasvatuksesta päävastuun tulee olla kodilla.  Päiväkotien ja koulujen on kuitenkin tuettava myös kasvatusta.

Toisekseen keskeistä on lapsiperheiden välittömän toimeentulon turvaaminen mm. riittävillä lapsilisillä. Samoin tulisi viimein vakavasti harkita perinteisen kotiavun palauttamista. Tällöin ongelmiin voitaisiin riittävän aikaisessa vaiheessa reagoida, eikä vasta sitten kun puuttuminen on myös yhteiskunnalle kalliimpaa.

Kolmannekseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomioita alueelliseen tasa-arvoon. Tämä palautuu siihen, että saamme koko Suomen pidettyä asuttuna. Suuriin kaupunkeihin keskittäminen näyttäisi vääjäämättä lisäävän eriarvoisuutta.