14.7.2015
Mitä Etyj-kokouksesta jäi käteen?
Viime viikon aikana Finlandia-talossa muisteltiin Helsingin henkeä: 40 vuotta sitten siellä allekirjoitettiin Etyjin toimintaa ohjannut nk. Helsingin päätösasiakirja. Etyj on kiistatta ollut Suomelle merkittävä ulkopolitiikan areena, jossa maamme on voinut harjoittaa rooliaan idän ja lännen välisenä sillanrakentajana. Järjestö on kokonaisuudessaan vaikuttanut positiivisesti Euroopan turvallisuuteen.
Kun suurin osa Venäjän delegaatiosta jäi saapumatta tämänkertaiseen Etyjin parlaamentariseen yleiskokoukseen EU:n pakotepäätösten soveltamisen takia, oli Helsingin henki häilyvä eikä erityisesti Ukrainan kriisistä saatu tasapuolista keskustelua. Tästä huolimatta oli tärkeää, että kokous hyväksyi päätöslauselman, joka tuomitsi selvästi Venäjän toimet Itä-Ukrainassa Etyjin perusperiaatteiden vastaisina.
Oliko kokous sitten turha? Ei missään nimessä. Suomen valtuuskunnan varajäsenenä sain seurata juhlaistuntoa. Kokouksen tuleminen 40 vuoden kuluttua jälleen Helsinkiin on Suomen ulkopolitiikalle merkittävää. Valitettavaa on, että venäläisdelegaation ympärille kehkeytynyt keskustelu jätti Ukrainan kriisin ratkaisuun tähtäävät toimenpiteet vähemmälle huomiolle tai ylipäänsä päätöslauselmien sisällöt.
Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt nopeasti. Kohtaamme uudenlaisia uhkia, joihin ei ole osattu varautua. Näistä kaikki eivät liity puhtaasti perinteiseen sotilaallisen turvallisuuteen, vaan myös ilmaston muutoksen seurauksiin, ruuan ja luonnonvarojen riittävyyteen tai kyberturvallisuuteen.
Suomi on pieni maa, mutta rauhanrakentamisessa se voi olla kokoaan suurempi. Pienen maan etu on, että se voi kutsua eri osapuolet saman pöydän ääreen neuvottelemaan suuristakin vaikeuksista. Kun Euroopassa kuohuu, tarvitaan luottamuksen rakentajia ja liennytystä. Ukrainan kriisin ratkaisemisessa Suomi voi tarjota rauhanvälittäjän kättä. Näinhän tasavallan presidentti Niinistö on pyrkinytkin toimimaan. Inhimillinen katastrofi Ukrainassa jatkuu niin kauan kuin konfliktin osapuolilla ei ole luottamusta toisiaan kohtaan. Ehkä Suomi voisi auttaa luottamuksen löytymisessä?
Julkaistu Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa 14.7.2015