17.6.2015
Miksi hallitus leikkaa?
Kysymys on noussut monien mieleen, kun keskustellaan julkisen talouden tasapainottamisesta. Inhimillisestä näkökulmasta on vaikea niellä suuria leikkauksia julkiseen sektoriin, koska ne koskettavat ihmisiä monin tavoin.
Julkisen talouden tasapainottamista on vaikea ymmärtää, jos kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. On vaikea hyväksyä, miksi opintotukeen puututaan, miksi eläkeläisten asumistukeen kajotaan tai, miksi lääkekorvauksia pienennetään. Eikö voisi ottaa muualta?
Miksi ylipäätään leikataan? Se heikentää ostovoimaa, hidastaa kotimarkkinoiden kysyntää ja on poliittisesti tuhoisaa. Kaikkea tätä pohdin eikä minulla ole yksinkertaisia vastauksia, koska sellaisia ei ole. Keinovalikoimaakin on rajattu, kun hallitus on linjannut, ettei korkean verotuksen maassa kokonaisveroaste nouse.
Julkisen talouden velkaantuminen on ongelmallista, koska tulevat sukupolvet vastaavat velkataakasta. Jos kansantalous ei kasva, velkaantumisvauhti kiihtyy. Tämä on ylisukupolvinen kysymys. Ei ole reilua kuntapäättäjänä tai valtakunnan poliitikkona siirtää vaikeita asioita seuraaville sukupolville. Asiat pitää pyrkiä laittamaan parempaan kuntoon kuin, millaisena on ne saanut.
Tilanne muistuttaa 90-luvun alkua. Epäsuosittu hallitus pääministeri Harri Holkerin johdolla oli ylikuumentamanut talouden ja seurasi romahdus. Nuori pääministeri Esko Aho joutui kovaan paikkaan, kun työttömyys räjähti; markka devalvoitiin, yritykset menivät konkurssiin ja velkavankeus seurasi monia. Suomea saneerattiin vielä sosialidemokraattisen pääministeri Paavo Lipposen johdolla leikkaamalla julkisesta sektorista markkamääräisesti samaa luokkaa, mitä hallitus nyt kaavailee. Elintasonousu huomioiden Lipposen hallituksen tekemät sopeutustoimet olivat siis huomattavasti kovemmat. Seurauksia on puitu paljon. Talous lähti Nokian voimalla kasvuun, mutta vaikkapa oman ikäluokkani kokemukset ovat puhuttelevia. Neljäsosa on tarvinnut mielenterveyspalveluita.
Oppositio on tarttunut leikkauksiin. Kärki on kohdistunut koulutukseen. Jokainen leikkaus on ikävä ja laiha lohtu lienee, että edellinen hallitus leikkasi koulutuksesta enemmän. Kun rahaa otetaan pois, pakotetaan samalla miettimään, onko asiat varmasti tehty järkevimmällä tavalla.
Rakenteellisilla uudistuksilla on ollut paha kaiku muuttua todellisuudessa keskittämiseksi ja uudistuksilla leikkaamiseksi. Tämä hallitus tavoittelee kuitenkin sisällöllistä uudistamista eikä se tarkoita kaiken kurjistamista. Digitalisaation hyödyntäminen on hyvä esimerkki. Ohjelma pyrkii vahvistamaan työllisyyttä ja yrittäjyyttä.
Eräs merkittävä asia erottaa keskustajohtoisen hallituksen edeltäjästään. Tämä on alueiden hallitus. Hallitusohjelmassa on painokkaat kirjaukset alueiden ja kuntien vallan kasvattamiseksi. Maakuntamallin maininta on poliittisesti historiallinen. Edellinen hallitus siirsi talouden tasapainottamisen taakan kunnille. Tämä hallitus ei lamaannu, vaan huolehtii niin valtion kuin kuntien menojen kestävyydestä. Se on meidän vastuumme seuraaville sukupolville.
Julkaistu kolumnina Kemi-Tornio Kaupunkilehdessä 17.6.2015
