3.2.2025
Metsät päästölähde?
Luken raportti on herättänyt paljon vilkasta keskustelua. Voivatko metsät olla todella Suomessa päästölähe ja Ruotsissa hiilensitojia?

Onko todella niin, että Suomessa metsät ovat päästölähde, kun Ruotsissa ne sitovat hiiltä?
Nyt näyttää vahvasti nimittäin siltä, että EU:n sinällään hyvää tarkoittava ilmastopolitiikka on vääntymässä metsien osalta melkoiseen konkeloon.
Muutama viikko sitten Luonnonvarakeskus julkaisi raportin, jonka mukaan Suomen metsät - toisin kuin Ruotsissa - ovat hiilensidonnan sijaan muuttuneet päästölähteeksi. Puustojen nielu ei riittäisi kattamaan metsien maaperän päästöjä. Mm. Metsälehti uutisoi tästä asiasta ja ymmärrettävästi on syntynyt paljon vilkasta keskustelua.
EU on jo aikaa sitten asettanut jäsenmailleen sitovat ja sanktioidut tavoitteet metsien ja maaperän hiilensidonnalle. En ainakaan itse tiedä, että vastaavaa järjestelmää olisi muualla maailmassa (kertokaa jos näin kuitenkin on).
Metsäluonnon erot fossiilipäästöihin ovat selkeät, mutta siitä huolimatta samaa sääntelyä sovitetaan metsille. Maaperän päästöjä on äärimmäisen vaikea mitata. Menetelmiä on useita, eikä niistä yksikään anna tarkkaa tietoa. Ne tuottavat täysin eriparisia lukuja.
Tilanteesta kertoo olennaisen se, että Luken arvion mukaan Suomen metsät ja metsämaat ovat kääntyneet päästölähteeksi, kun samaan aikaan Ruotsissa vastaavissa olosuhteissa metsät sitovat hiiltä. Ruotsin ympäristönsuojeluviraston (Naturvårdsverket) mukaan Ruotsissa metsät ovat nielleet nettona viime vuonna noin 31 milj. tonnia hiilidioksidia.
Tärkeimmäksi hiilinieluksi ovat Ruotsissa muodostuneet metsämaa ja karike, ei siis pelkästään kasvavat puut. Myös Ruotsissa hakkuita on paljon, mutta samalla on otettu huomioon hiiltä sitovan kuolleen kasviaineksen (kannot ja hakkuutähteet) määrä metsämaissa. Luke on puolestaan katsonut, että kariketta on meillä entistä vähemmän ja se hajoaa nopeammin.
Tutkimusprofessori Ilkka Leinonen kommentoi Metsälehden uutista: "Ruotsissa maaperän hiilivaraston muutos perustuu mittauksiin, Suomessa mallilaskelmiin." Myös Romania ja Espanja ovat päässeet koviin nielulukuihin omissa laskelmissaan. Käsittääkseni kaikissa näissä maissa on eri tapa asiaa laskea.
Mitään järjellistä nielukauppaa ei voida näin epävarmojen ja epäparisten tulosten avulla käydä. Yhtä perusteltua on kysyä, että miten numeerisia tavoitteita on voitu ylipäätään asettaa, jos pelisäännöt eivät ole riittävän selkeät, kaikille samat tai säännöt muuttuvat pitkin matkaa. Sääntelyn aikajänne on myös käsittämättömän lyhyt metsämaille. EU-tavoitteet koskevat kuluvaa vuosikymmentä. Metsien kierto on taas näillä leveyspiireillä helposti sen 80-100 vuotta.
Tästä kokonaisuudesta aiheutuu kaiken sekamelskan ohella ihan varteen otettava riski hiilivuodosta (tai ehkä oikeammin hakkuuvuodosta). EU:n asetettua jäsenmailleen sitovia tavoitteita, on hyvin mahdollista, että investoinnit suuntaavat muualle. Sielläkin sitten puuta kaatuu ja myös sillä on ilmastovaikutuksia.
En sano, etteikö maankäyttöä olisi tarpeen huomioida. Tiedämme kuitenkin, että sillä on merkittävää vaikutusta mm. Etelä-Amerikan ja kaukoidän päästöihin (metsien raivaus pelloiksi yms.). Sääntelyäkin tarvitaan, mutta siinä kannattaisi keskittyä metsäkatoon ja metsien käsittelyyn.
Sitä paitsi, eiköhän kannaltamme ole parempi, että metsäteollisuus hyödyntää suomalaista, vastuullisesti kasvatettua puuta kuin että sitä tuodaan Euroopan ulkopuolelta. Puun käytössä on huomioitava myös korvausvaikutus. Puun käyttö vähentää fossiilipohjaisten tuotteiden hiilipäästöjä. Kierrätettävillä ja uusiutuvilla puupohjaisilla tuotteilla on kysyntää globaalisti, mikä helpottaa fossiilisista irtautumista. Metsän vuotuista kasvua voidaan kasvattaa eri metsänhoidollisilla keinoilla miljoonia kuutiometrejä.
Suomi ja Ruotsi ovat EU:ssa ainoat todella metsätalousvaltaiset maat. Metsien merkitys niin kansantaloudelle kuin yksityisomistajille, samoin kuin metsien kulttuuriarvo, virkistyskäyttö ja luontoarvot ovat meillä aivan toisella tasolla kuin muualla Euroopassa. Suomen ja Ruotsin olisi ehkä järkevää rakentaa tilastointi ja tehdä tutkimustuloksia mahdollisimman yhteismitallisesti. Nyt nähdyt näin suuret erot tuloksissa tulee ehdottomasti selvittää.