5.10.2018
Maakuntien yliopistot muka virhe?
HELSINGIN yliopiston uusi rehtori asteli edeltäjiensä jalanjälkiä Ylelle antamassaan haastattelussa. Valitettavasti suunta oli taaksepäin.
Rehtori Jari Niemelän viesti oli, että jos yliopistojen perusrahoitus ei kasva, täytyy pienimpiä korkeakouluja laittaa kiinni.
Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Helsingin yliopisto on tainnut vastustaa useammankin korkeakoulun perustamista.
Ilman suuria ponnistelua olisivat jääneet yliopistot perustamatta Tampereelle, Ouluun, Joensuuhun, Kuopioon, Lappeenrantaan, Vaasaan tai Rovaniemelle.
Onneksi keskusta ei aikoinaan aristellut. Yliopistohankkeissa painettiin päälle, ei luovutettu ja viimein onnistuttiin.
HELSINGIN yliopiston uusi rehtori asteli edeltäjiensä jalanjälkiä Ylelle antamassaan haastattelussa. Valitettavasti suunta oli taaksepäin.
Rehtori Jari Niemelän viesti oli, että jos yliopistojen perusrahoitus ei kasva, täytyy pienimpiä korkeakouluja laittaa kiinni.
Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Helsingin yliopisto on tainnut vastustaa useammankin korkeakoulun perustamista.
Ilman suuria ponnistelua olisivat jääneet yliopistot perustamatta Tampereelle, Ouluun, Joensuuhun, Kuopioon, Lappeenrantaan, Vaasaan tai Rovaniemelle.
Onneksi keskusta ei aikoinaan aristellut. Yliopistohankkeissa painettiin päälle, ei luovutettu ja viimein onnistuttiin.
YMPÄRI Suomea olevien yliopistojen edut ovat ilmeiset. Ilman yliopistoja olisivat monen Suomen kolkan resurssit jääneet vajaakäytölle.
Pääseekö alueellisella mallilla sitten maailman kärkeen?
Väitän, että jos jollain, niin tällä. Olemme vähäväkinen kansa. Jos maailmalla pärjäämme, menestymme verkostoitumalla muiden maiden huippuosaajien kanssa.
Taannoin Universitas 21:n verkoston tutkimus osoitti suomalaisen korkeakoululaitoksen olevan maailman tehokkain kansantuloon suhteutettuna. Sen mukaan suomalaiset ammattikorkeakoulut ja yliopistot suoriutuvat jopa 20 prosenttia tehokkaammin kuin taloudeltaan samankokoisten maiden järjestelmät keskimäärin.
Tämä osaltaan todistaa, ettei kykyä verkostoitua kansainvälisesti ratkaise, onko samaan kampukseen ahdettu neljätuhatta vai neljäsataa työntekijää.
Etua kansainväliseen yhteistyöhön voivat sitä vastoin tuoda korkeakoulujemme sijainnit, erikoistuminen ja kompakti kampus osaavine tutkijoineen.
TAAKSE katsomisen sijaan on mentävä eteenpäin. Itse suuntaisin katsetta myös ammattikorkeakouluihin.
Mikä aikanaan on onnistuttu tekemään yliopistokaupunkien suhteen, tulisi tehdä nyt ammattikorkeakoulupaikkakunnille.
Monet ammattikorkeakoulujen kampuksista sijaitsevat kaupungeissa, joiden varaan Suomen teollinen selkäranka rakentuu.
Vientiteollisuudesta elävät seutukaupungit tarjoavat tosielämän testilaboratorion yritysten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyölle.
Yhteistyön ehdoton edellytys on ammattikorkeakoulutuksen ja yritysten alueellinen läheisyys.
On vaikea kehittää vähäpäästöistä terästuotantoa, teollisen mittakaavan puukerrostaloja tai suljettuun vesikiertoon perustuvia kaivoksia, jos itse tuotantoa ja korkeakoulutuksen osaamista erottavat sadat kilometrit. Seutukaupunkien pärjääminen on suomalaisen vientiteollisuuden koetinkivi.
MENESTYVÄ ja uudistuva suomalainen teollisuus on meidän kaikkien etu, mutta se tarvitsee kehittyäkseen paitsi ammattilaisia, myös korkeaa koulutusta ja osaamista. Sitä löytyy yliopistojen lisäksi mitä suurimmassa määrin ammattikorkeakouluista.
Liian pitkään on sivuutettu vientisektorin ja ammattikorkeakoulujen välinen erottamaton yhteys ja merkitys kansantaloudellemme. Tämän soisi näkyvän korkeakoulupolitiikassa.
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaan Puheenvuoro-palstalla 5.10.2018.