Lappi on geopolitiikan viisasten kivi

Valtioiden voimasuhteita ovat menneenä vuosisatana määritelleet kansallisvaltioiden rajat. Etenkin naapureiden rajapinnat ovat olleet ajoittain räjähdysherkkää aluetta. Kansallisvaltioiden kuolemaa on povattu jo tovin maailman avautuessa teknologian kehityksen myötä. Valtioiden rajoilla ei ole merkitystä, kun ihmiset liikkuvat ja työskentelevät. Edes autoritaariset yhteiskunnat eivät pysty enää vastustamaan vapaan tiedon levityksen tuomia houkutuksia.

Perinteistä valtioiden välistä elintilaa ovat määritelleet voimasuhteet, joissa suuret ja mahtavat ovat yleensä pärjänneet pieniä lilliputteja paremmin. Jos maiden rajat pikku hiljaa hämärtyvät, myös valtioiden väliseen kauhun tasapainoon vaikuttavat muut seikat. Pelkkä rautaisen voiman pelote ei enää riitä.

Ympäristöjärjestö WWF muistutti muutama viikko sitten ihmiskunnan käyttävän puolentoista maapallon verran luonnonvaroja. Uutinen ei ole uusi. Jo vuosikymmeniä olemme olleet huolissaan ihmiskunnan kestämättömästä luonnonvarojen käytöstä. Me hukutamme maailman roskaan.

Se, että olemme kaulaamme myöten omissa jätöksissämme tarkoittaa myös sitä, että käytämme maapallon rajallisia luonnonvaroja tuhlailevasti. Uusien luonnonvaralöytöjen päätarkoituksena tuntuu olevan yhtä tehokas loppuun kuluttaminen kuin tälläkin hetkellä. 
 

Yhdistyneiden Kansakuntien edesmennyt ruotsalainen pääsihteeri, Dag Hammarskjöld lausui kuolemattomat sanansa tulevaisuuden sodista koskevan vettä. Hän ja monet muut näkivät, mihin ihmiskunnan materialismin ihannointiin perustuva elämäntapa on johtamassa. Muutosta ei ole kuitenkaan onnistuttu tekemään. 
Sota luonnonvaroista ei ole uusi ilmiö. Niin vedestä, viljelysmaasta kuin öljystä on sodittu läpi historian. Loppumisen merkkejä ei ole näkyvissä, päinvastoin. Kiistely luonnonvaroista tulee kasvamaan maapallon väestön lisääntyessä. Määritteleekö uutta valtioiden välistä tasapainoa ja elintilaa maantieteellisten rajojen sijaan siis maan sisällä olevat luonnonvarat?

Miten Lappi liittyy tähän? Lukemalla lehtien otsikoita ei voi olla törmäämättä kiivaana käyvään kaivoskeskusteluun. Pohjois-Suomi onnistui saamaan hyvät pelinappulat luonnonvarojen epätasaisessa jaossa. Maakuntamme kirjaimellisesti makaa kallisarvoisten mineraalien päällä. Miten niitä tulisi hyödyntää, että myös sukupolvet meidän jälkeemme voisivat nauttia niistä? Pelkän kuumana käyvän kaivoskeskustelun juupas-eipäsväittelyn sijaan, olisi hyvä pohtia myös luonnonvarojen käyttöön liittyviä laajempia kysymyksiä.

Kirjoitus on julkaistu Pohjolan Sanomissa Pohjoista Puhetta kolumnina.