Lappi ja poro kuuluvat yhteen

Ilman poroja ja porotaloutta on mahdotonta ajatella Lappia. Se on maakuntamme alkuperäinen elinkeino, monen perheen tulonlähde, keskeinen osa kulttuuria ja lappilaista elämänmuotoa. Sillä on suuri vaikutus myös niihin lappilaisiin, jotka eivät ole itse porotaloudessa.

Eduskunnassa porotalouden tuntemus rajoittuu lappilaisiin kansanedustajiin ja aina riippuen Oulun vaalipiirin menestyksestä muutamiin Koillismaalta tai Kainuusta valittavaan kansanedustajaan. Puhemiehiä ei ole siis montaa. Kun kysyn maa- ja metsätalousministeriöstä poroasioiden perään, on vastuuvirkamiehiä muutama. Ei olisi pahitteeksi, jos tulevaisuudessa heistä useampi olisi Lapista lähtöisin ymmärtäen myös elinkeinon syvät kulttuuriset juuret. Kannustankin kiinnostuneita poroperheiden nuoria hakeutumaan tehtäviin myös porotalouden virkamiespuolelle. 

Lappilaisena päättäjänä, koitan tietenkin edistää porotaloutta mahdollisimman paljon. Kun talvella käytiin keskustelua vaikeasta lumitilanteesta ja korvauksista, oli maa- ja metsätalousministeriön esitys ensin huomattavan vaatimaton. Lappilaisten kansanedustajien palautteen ansiosta saimme korotettua lumivahinkokorvauksia muutaman miljoonan ylöspäin. Tai ilman lappilaisedustajien aktiivisuutta viime vaalikaudella, ei ahman metsästyksen poikkeuslupia olisi tullut vieläkään. 

Vaikka monella luontaiselinkeinon alalla jatkajien määrä on ollut laskussa, porotaloudessa nuoria jatkajia löytyy. Poroperheen työn monipuolistuminen ei ole enää yksin matkailusta kiinni, vaan seuraava sukupolvi ottanee sosiaalisen median myös porotöissä käyttöön. Jopa suomalaiset ovat haltioituneita nähdessään luonnossa poroja puhumattakaan, että poron vuoden kiertoa voisi seurata sosiaalisesta mediasta poroperheiden työn kautta tulevaisuudessa. 

Erästä asiaa olen pohtinut paljon ruokakaupassa käydessäni. Kun koitan kaupassa valita kotimaisia maatalouden tuotteita, ottaisin mukaan mieluusti myös porotalouden tuotteita. Niitä löytyy paikka paikoin, mutta toimittajat ovat usein pieniä ja toimittaminen tästä johtuen vaihtelevaa. Voisiko Valion osuuskunta-ajattelusta ottaa mallia poropuolelle? Valio on kuitenkin edelleen suomalaisten viljelijöiden omistama, mutta kokonsa puolesta voi kilpailla kansainvälisten toimijoiden kanssa. Yksittäinen poromies, vaikka taitava onkin, ei kertakaikkiaan ehdi tehdä kaikkea: porohommia, jalostaa lihaa, myydä sitä, markkinoida ja kuljettaa. Riittävän suuri poro-osuuskunta pystyisi hoitamaan tämän eikä silloin poromiehen tarvitsisi tehdä itse kaikkea. 

Työtä poronlihan ja muiden porotuotteiden edistämiseksi on tehtävä edelleen. Nykyisin poronkäristys on monessa helsinkiläisravintolassa tuttu annos paitsi kotimaisille kuluttajille myös ulkomaisille turisteille. Tämä ei ole syntynyt itsestään, vaan vaati voimakasta markkinointia. Historia kertoo, että mm. Paliskuntain yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Oskari Lahtela kierteli pääkaupunkiseudun ravintoloita ja kävi viemässä keittiöihin pororuokareseptejä sekä kehui pororuoan maukkautta ja terveellisyyttä. Poron markkinointi palvelee koko Lappia.