24.3.2026
Kysymys nopeutettujen lupamenettelyjen hyväksyttävyydestä
Haluan, että kuntien asukkaita kuullaan riittävästi ja etsitään haittavaikutuksiltaan mahdollisimman pieniä ratkaisuja, myös tilanteissa, joissa "ohituskaistoja" lupamenettelyille oltaisiin avaamassa.
Jätin EU-komissiolle ennen joulua kirjallisen kysymyksen nopeutettujen lupamenettelyjen hyväksyttävyydestä. Kyse on siis ns. yhteistä tai keskinäistä etua koskevista energiahankkeista (PMIs). Niiden tavoitteet fossiilisista polttoaineista luopumiseksi ja eurooppalaisen omavaraisuuden ja energiavarmuuden parantamiseksi ovat tietenkin oikeita. Nopeutetut prosessit voivat kuitenkin "vetää mutkia suoriksi" ja ne herättävät huolta sellaisten paikallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksista, jotka asuvat toteutettavien hankkeiden haittavaikutusten alueella.
Lähtökohtaisesti kannatan tietenkin uusiutuvan energian hankkeita, mutta myös niillä täytyy olla paikallinen hyväksyttävyys. Kaavoitusmonopoli on kunnissa ja hyvä niin. EU:n keskeinen periaate on läheisyys- eli subsidiariteettiperiaate - toinen asia on, että kuinka hyvin sitä aina on noudatettu.
Kirjallisessa kysymyksessäni viittasin erityisesti Itä-Lapissa ns. pumppuvoimaloista käytyyn voimakkaaseen keskusteluun. Minun tehtäväni meppinä ei ole ottaa kantaa, miten eri kunnanvaltuustot kaavaratkaisuista päättävät. Se on kuntien oma asia. Mutta haluan, että kuntien asukkaita kuullaan riittävästi ja etsitään haittavaikutuksiltaan mahdollisimman pieniä ratkaisuja, myös tilanteissa, joissa "ohituskaistoja" lupamenettelyille oltaisiin avaamassa.
Komissio kertoo vastauksessaan vaadittavista toimintamalleista kuulemismenettelyiden suhteen. Lisäksi komission kertoo tekevänsä yhteistyösopimuksen puitteissa yhteistyötä eri tahojen kanssa voidakseen lisätä yleisön osallistumista ja sosiaalista hyväksyntää lupamenettelyjen nopeuttamisen osalta.
Hyvä on, jos näin tapahtuu. Viime kädessä paikallisilla kunnanvaltuustoilla on valta päättää kaavoituksesta eikä sitä valtaa saa murentaa.
Erilaiset vesivoimahankkeet ovat olleet kansantaloudellisesti tärkeitä ja välttämättömiä, mutta niiden hinta esim. tekoaltaiden alle jääneiden kylien ihmisten osalta on ollut kova. Näiden yhtiöiden kannattaisi muistaa raskas sosiaalinen vastuunsa menneiden epäkohtien korjaamisesta, jotta voivat päästä uusissa hankkeissaan myös eteenpäin.
Kysymykseni ja komission vastaus: TÄÄLLÄ