STM:n kylmäävä sairaalaverkkoselvitys on isku myönteistä perhepolitiikkaa vastaan

STM:n suunnittelema sairaalaverkon harvennus on kylmäävä. Palvelutasoa karsittaisiin kovalla kädellä ainakin Kemissä, Raahessa, Oulaisissa, Kajaanissa, Pietarsaaressa, Iisalmessa, Varkaudessa, Savonlinnassa, Jämsässä, Mikkelissä, Hämeenlinnassa, Lappeenrannassa, Kouvolassa, Hyvinkäällä, Lohjalla ja Salossa.

Keskussairaaloista ei jäisi jäljelle kuin 5-8 keskussairaalaa. Muut muuttuisivat ”akuuttisairaaloiksi”, joissa ei enää olisi tehohoitoa, ympärivuorokautista leikkausvalmiutta tai synnytyksiä. Myös puolet Suomen synnytysyksiköistä lopetettaisiin.

Tästä on paljonkin sanottavaa, ohessa muutama nosto.

Ensinnäkin, ei voi kuin hämmästellä miten nopeasti COVID-pandemian opit näyttää unohtuneen. Kovat rajoitustoimenpiteet olivat välttämättömiä nimenomaan vähäisen hengityskonekapasiteetin vuoksi. Hyvin vähän on tästä enää hallituksellakaan muistissa näitä sairaalaleikkauksia suunnitellessa.

Toiseksi, kattava ja palveleva sairaalaverkko on myös keskeinen turvallisuustekijä ja huoltovarmuuden turvaaja. Suomen osalta varautuminen on aivan keskeisiä painotuksia epävakaan Venäjän vuoksi. Myös teollisia investointeja kaivataan ja ne ovat suuronnettomuusalttiita laitoksia, etenkin kun vety on mukana. Useat nykyisistä keskussairaaloista sijaitsevat nimenomaan teollisuuskaupungeissa. Miten hyvin sairaaloiden alasajo näitä tavoitteita palvelee?

Kolmanneksi, hallitus on luvannut työrauhan hyvinvointialueille. On vaikea keksiä räikeämpää tapaa tätä rikkoa, kuin aloittaa alueiden toimivaltaan kuuluvien palveluiden järjestämiseen liittyvät karttaharjoitukset ministeriössä. Tämän kanssa ehkä kilpailee hallituksen 1,4 miljardin euron säästöt. Sen myötä terveyspalvelut on asetettu kohtuuttomien säästöpaineiden eteen, vaikka palvelujen rakentuminenkin hakee vasta uusia uomiaan.

Säästöjä pitää hakea ja tuen hallituksen esittämää sopeutustoimien mittaluokkaa. Leikkauskohteissa pyrkisin kuitenkin kaikin turvaamaan suomalaisille tärkeät terveyspalvelut. Toimintoja voidaan tehostaa, mutta rahoituksen pitäisi kuitenkin olla sellainen, että palvelut ovat ylipäätään eri alueilla saatavilla.

Sairaalaverkosta haettaviin sadan miljoonan säästöihin liittyy vielä omat ongelmansa. Sipilän hallitus haki sairaalaverkon työnjaolla ja keskittämisellä noin 350 miljoonan euron säästöjä. Toteutuma jäi tästä merkittävästi, korkeintaan kymmeniin miljooniin. Tämä siitä huolimatta, että useita aluesairaaloita ajettiin alas. Tämä kertoo siitä, että palveluiden tuottaminen maksaa aina, tehtiin ne missä tahansa.

Lopuksi, sairaalaverkkosuunnitelma asettaa myös kansalaiset alueellisesti täysin epätasa-arvoiseen asemaan, paitsi terveydenhuollon myös alueiden elinvoimaisuuden kannalta. Sairaaloiden karsiminen vaikuttaa merkittävästi alueen sote-ammattilaisia kouluttavien oppilaitosten toimintaedellytyksiin. Synnytysten keskittäminen heikentää alueen vetovoimaa perheiden perustamisiässä olevien ja lapsiperheiden näkökulmasta.

Sairaala on siis paljon laajempi kysymys. Tilanteessa, missä Suomi on historiallisen matalan syntyvyyden suhteen, tulisi kaikkia perhepoliittisia toimia tukea, ei heikentää.

Keskustan ja muiden oppositiopuolueiden eilen jättämä välikysymys on perusteltu. Hallituksen tulee vastata, mitä se oikein aikoo sairaaloiden osalta tehdä.