Kun on tahtoa, syntyy tie

Olemme nuorina keskustalaisina erittäin huolissamme puolueemme nykytilasta. Sukupolvet kauan ennen syntymäämme ovat rakentaneet ja vaalineet Maalaisliitto-Keskustaa koko maan parhaaksi. Onko meidän kohtalomme nyt elää aikana, jolloin nähdään tämän puolueen tuho? Eduskuntavaalit ja sitä seuranneet gallupit eivät lupaa hyvää.

Se linja, jolla puoluetta on johdettu, on osoittautunut vääräksi ja saanut vaaleissa tuomion. Varoittelimme tästä jo ennen Lahden puoluekokousta. Keskusta on viime vuosina myötäillyt liikaa Kokoomusta ja SDP:tä rakentamalla metropolipolitiikkaa eikä se ole muistanut, että meidän vaihtoehtomme on keskittämisen sijaan hajauttaminen. Tällä linjalla emme voi lähteä menestyksekkäästi seuraaviin vaaleihin. Jo presidentinvaaleissa meidän on osoitettava, että siirrymme radikaalin, alkiolaisen uudistuspolitiikan tielle, ja tämä tapahtuu valitsemalla presidenttiehdokkaaksi selkeä aatepoliitikko.

Viime eduskuntavaaleissa suuri osa äänestäjistämme siirtyi Perussuomalaisten leiriin mm. Keskustan liian myöntyväiseen EU-linjaan pettyneenä. EU:n federaatiokehityksen myötäilylle on laitettava piste myös Keskustassa. Suomen mm. euroalueeseen liittäneet Niinistö ja Lipponen ovat tulevien presidentinvaalien kovia nimiä. Heille uskottava vastavoima löytyy parhaiten sellaisesta henkilöstä, joka tehnyt kaikkensa kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttämisen puolesta.

Jos Paavo Väyrystä olisi kuunneltu enemmän EU-politiikan kysymyksissä, ei puolue ja isänmaa olisi siitä tilassa, missä se nyt on. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa peruste hänen presidenttiehdokkuudelleen. Presidentinvaalit ovat ennen kaikkea vaalit Suomen ulkopolitiikasta. Ääni Niinistölle on ääni Nato-jäsenyyden puolesta, kun Väyrynen taas edustaa kansan enemmistön linjaa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Väyrysen kokemus ulkopolitiikasta on mittavampi kuin Niinistöllä ja Lipposella yhteensä. Erityisen tärkeätä meille ovat suhteet Venäjään, ja niistä Väyrysellä jos kenellä on kokemusta. Nuorina ihmisinä annamme arvon myös kokemukselle.

Paavoa on joskus syytetty liiasta omapäisyydestä. Mutta tässä tilanteessa, jossa Keskustasta tuli harmaata pullamössöä poliittisen konditorian leivoshyllylle, täytyy oman linjan erottua. Keskustassa luovuttiin aikanaan tietoisesti ns. tahtopolitiikasta. Mutta on se niinkin, että jos meillä on vain yhteistyökykyä, ja muilla on tahtoa, niin meidän tahtomme on silloin toisten taskussa. Perussyy nykytilaan löytyy siitä, että Keskusta ei ole tahtonut tarpeeksi. Jos palaamme alkiolaiselle, koko maan tasapuolisen kehityksen ja köyhän asian aidosti huomioivalle tielle, silloin edessä on nousujohteinen tie.

Janne Kaisanlahti, Kemijärvi

Katri Kulmuni, Tornio

Susanna Viitala, Rovaniemi