Kourallinen käsipareja apuna

Viime viikkoina olen saanut hykerrellä onnistumisen iloa toisten puolesta. Torniolainen tanssiryhmä Dance Tribe Company, DTC tanssi itsensä Ylen suursatsauksen Pakko Tanssia loppukisaan. Toisen torniolaisen tähden tarinaa saamme jännittää muutaman viikon kuluttua, kun komeaääninen Olga Heikkala kisaa Antti Tuiskun luotsaamassa KIDSing -ohjelman finaalissa. 

Tanssituomareiden kommentteja oli jännä seurata. Jury piti pohjoisen tanssiryhmää omaperäisenä ja rohkeana. Tuomariston palautteesta paistoi ehkä vilpitönkin ihmetys, miten ihmiset myös suurten kasvukeskusten ulkopuolella harrastavat, osaavat ja onnistuvat.

Me paikalliset olemme toki hyvin tietoisia monista alueemme tarjoamista mahdollisuuksista. Tuomareiden välittömästä ilosta voisi tehdä kuitenkin johtopäätöksen, että valtamedia ei ainakaan liian usein kiinnostu pienten paikkakuntien menestystarinoista.

Suomalaiset viihtyvät yhdistyksissä. Erään laskelman mukaan maassamme toimii noin 100 000 aktiivista yhdistystä. Yhteensä järjestöissä on 15 miljoonaa henkilöjäsentä. Karkeasti arvioiden jokainen suomalainen toimii keskimäärin noin kolmessa eri järjestössä.

Valtaosa yhdistyksistä ei juuri rahalla mässäile tai huipputuloksilla kehuskele. Kansalaisyhteiskunnan tulenkantajat paistavat tuulisessa säässä makkaraa joukkueen pelimatkakassan kerryttämiseksi, ompelevat iltaisin esiintymisasuja ja käyttävät vapaapäivänsä seuratoiminnan hyväksi. Kiitosta he keräävät liian harvoin.

Lukuisat taiteilijat, kirjailijat ja urheilijat taistelevat läpi menestyksettömien vuosien vain kourallinen käsipareja apuna. He uskovat omaan juttuunsa, vaikka epäilijöitä riittää. Ikinä ei tiedä, kuka on naapuruston seuraava jääkiekkotähti tai bestsellerkirjailija. Ja vaikka ei olisikaan, ei kannustaminen koskaan ole pahasta, välinpitämättömyys ja vähättely ovat. Nuorten tanssijoiden ja laulajien menestyminen on tähdille itselleen kokemusten kautta mittaamattoman arvokas. Muille he ovat innostavia esimerkkejä ja kotikonnulleen ylpeilyn aihe.

Kuntapäättäjät miettivät jatkuvasti oman kotiseutunsa elinvoimaisuutta. Kuinka houkutella lisää yrityksiä, miten luoda uusia työpaikkoja ja tarjota kuntalaisille laadukkaita palveluita. Kuntapolitiikassa on kyse kuitenkin paljon muustakin. Siinä on kyse yhteishengestä ja yhdessä tekemisestä. Olgan ja DTC:n menestys toimii oivana kannustimena jokaiselle vapaaehtoistyön puurtajalle. Aina kannattaa kokkeilla.

Kirjoitus on julkaistu Kemi-Torniolainen lehdessä.