Komission puheenjohtajan valinta

EU-parlamentti äänesti ensimmäisellä täysistuntoviikollaan Ursula von der Leyenin jatkamaan EU:n komission puheenjohtajana toiselle kaudelleen.

Ursula von der Leyenin valinta sai osakseen paljon vastustustakin, jonkin verran myös omassa ryhmässäni. Varmasti kritiikille on jossain määrin perusteitakin; on monia asioita, joista eri mepit ja myös minä olemme häneen nähden eri näkökannalla. Mutta mikä olisi kuitenkin ollut vaihtoehto? Jos von der Leyenia ei olisi valittu nyt, olisi pitänyt etsiä uusi ehdokas. (Vaalissa on vain yksi ehdokas, jota saa äänestää puolesta tai vastaan.) Mistä olisi löytynyt ehdokas, joka saa enemmistön parlamentin äänistä?

Kuvaavaa on, että suomalaisten parista niin vasemmistolaisten kuin perussuomalaisten parista on arvosteltu von der Leyenin valintaa, mutta luonnollisesti aivan eri syistä. On syytetty, että koalitiota von der Leyenin taakse rakennettiin "vanhoista puolueista" (EPP, S&D ja Renew), jotka hävisivät vaalit. Mutta EPP:stä oikealle istuvista ryhmistä ei olisi löytynyt enemmistöä kenenkään taakse ja vielä vähemmän vasemmalta laidalta.

Perustetta vailla ei ole sekään, että tällaisena kuohuvana aikana jatkuvuudellakin on maailmanpolitiikassa sijansa. EU:n toimielinten järjestäytyminen on myös hyvä saada nopeasti alta pois, että päästään aloittamaan varsinainen työ ja oikeiden asioiden käsittely. Tietenkään nyt suoritettu äänestys ei tarkoita sitä, että puheenjohtajaa kannattaneet jatkossa olisivat kaikista komission esityksistä samaa mieltä. Sellaista integraation syvenemistä ja kaikkea ylisääntelyä, jotka ovat meille vahingollisia, tulen tietysti vastustamaan ja liittolaisia etsitään eri ryhmistä asiakohtaisesti.

Minulla on muuten sellainen hauska muisto Ursula von der Leyenista, että kun tapasin hänet vuosia sitten ministerinä toimiessani, niin protokollan mukaan minun piti antaa hänelle joku lahja. Pohdin, mikä olisi sellainen, joka voisi jäädä Suomesta mieleen. (Hän on varmasti saanut paljon lahjoja, jotka ovat päätyneet komeroon.) Sitten sain tietää, että hän on seitsemän lapsen äiti, ja nyt tietysti jo isoäitikin. Annoin hänelle Mauri Kunnaksen upean Joulupukki-aiheisen lastenkirjan, joka on käännetty saksaksi. Toivottavasti sitä on luettu. (Kuva on siitä hetkestä otettu.)

Von der Leyen on alkujaan saksalainen poliitikko, puoluekannaltaan kristillisdemokraatti, ja hän toimi ministerinä yhtäjaksoisesti Merkelin hallituksissa lähes 14 vuotta ennen valintaa komission puheenjohtajaksi. Hänen henkilöhistoriassaan on kuitenkin yhteyksiä myös muihin Euroopan maihin. Hän vietti lapsuutensa Belgiassa isän töiden takia ja asui nuoruudessaan myös yli vuoden Lontoossa, kun äärivasemmistolainen terroristiryhmä oli suunnitellut hänen kidnappaamistaan isää kiristääkseen. Palattuaan Saksaan hän perusti perheen ja oltuaan aikansa kotiäitinä lähti poliittiseen toimintaan mukaan ensin kotiseutunsa paikallispolitiikan kautta.

Eiliseen liittyen - Suomessakin uutisoitiin sellaisesta, että puheenjohtajavaalia käsiteltäessä yksi meppi jouduttiin poistamaan kokoussalista. Tosiaan eräs romanialaisrouva alkoi riehua ja huudella toisten puheenvuorojen päälle. Asioista saa olla tietenkin eri mieltä, mutta menettelytapoja on kunnioitettava. Ehkä kyse oli vain julkisuustempusta, mutta yksi häntä ärsyttänyt asia kuulemma oli, ettei saanut puheenvuoroa. Jokaisen täytyy kyllä ymmärtää, että kun meitä on 720 meppiä, niin jokainen ei voi puhua silloin kun haluaa.