Keskustan galluptuloksesta

Uusimmassa Ylen gallupissa Keskusta putosi reilun prosenttiyksikön ja Perussuomalaiset menivät jälleen meidän ohi. Demarit kasvattivat entisestään eroa Kokoomukseen, nyt ero on jo yli seitsemän prosenttiyksikköä.

Gallupit eivät vaaleja ratkaise, mutta ei niitä kannata täysin sivuuttaakaan.

Tarvitsemme nyt taistelutahtoa, aatteen paloa sekä selkeän ja päämäärätietoisen suunnitelman seuraavia vaaleja kohti.

Moni keskustalainen voi vilpittömästi ihmetellä, miten tämän kylmän ja keskittävän hallituspolitiikan aikanakaan me emme "liho oppositiossa", kuten sanonta kuuluu. Kysymys on otettava vakavasti.

Vasemmalta syytetään, että olemme puoliksi hallituksessa, ja oikealta syytetään, että olemme Marinin hallituksen perintönä osa "punavihreää blokkia".

Keskusta pärjää kuitenkin vain omalla, itsenäisellä, aatteellisesti vahvalla linjallaan. Sen ydintä ovat lähipalvelut, lähidemokratia, lähiruoka, desentralismi, elinikäinen oppiminen, yhteisöllisyys ja myös henkiset arvot materialismin ja kuluttamisen tavoittelun sijaan. Niiden arvojen elähdyttäminä minä aikanaan Keskustan valitsin - ja niin on varmasti moni muukin tehnyt.

Yksi syy kannatuksemme heikkouteen voi olla se vahva mielikuva, että "Kepu teki soten". Kaikki sote-sektorin ongelmat, jotka periytyvät monelta hallituskaudelta, laitetaan Keskustan syyksi. Tässä mielikuvasodassa emme ole pärjänneet. Jopa maan hallituksesta syytetään hyvinvointialueiden päättäjiä kovista päätöksistä samalla, kun alueille ei ole annettu työrauhaa ja kiireellä ajetaan epärealistisia leikkaustavoitteita, jotka johtavat palvelujen heikentymiseen. Toinen asia tietysti on se, että ovatko kaikki hyvinvointialueiden yksittäiset päätökset, joita myös keskustalaiset olleet tekemässä, olleet kannatettavia, vai olisiko pitänyt etsiä parempia vaihtoehtoja.

Voi myös pohtia, että onko aiempien vaalitappioiden syitä sittenkään meillä riittävästi perattu. Tuhkassa ei pidä rypeä, vaan mennä pystypäin ja reippaalla mielellä eteenpäin, mutta menneestä voi myös oppia.

Keskustaa tarvitaan. Polarisoituva aika tarvitsee vastuullisia, yhteiskuntaa kokoavia voimia. Euroopan parlamentissa olen nähnyt, mitä merkitsee, kun vasen ja oikea äärilaita radikalisoituvat jatkuvasti. Se kehitys voi tulla vielä Suomeenkin, ja osin on jo tullutkin.

Olen ennenkin sanonut, että keskustalaisuus ei ole haalea kompromissi vasemmistosta ja oikeistosta. Se on Maalaisliiton aateperustalta nouseva, mutta jatkuvasti yhteiskuntaa uudistava voima, vapaan kansan suora tie. Sitä meidän pitää nytkin käydä, nöyrästi menneestä oppien ja aatteen lippua ylväästi heiluttaen ja luoden toivon näköaloilla tietä tämänkin vaikean maailmanajan ylitse.