15.3.2015

Kenen ehdoilla teemme politiikkaa?

Aurinkoinen päivä marketeilla Ranualla ja Keminmaassa. Päivän päätteeksi Virkkumalla oli ilo päästä pikku päivänsäteen kanssa yhteiskuvaan.

Näitä pikkuisia katsoessa sitä haluaa tehdä kaikkensa, että heillä olisi hyvä tulevaisuus Lapissa.

Kun uusi hallitus joutuu säästämään, tulee lapset ja köyhät huomioida erikseen.

Linkitän tähän poikkeuksellisesti Suomenmaan viime perjantain pääkirjoituksen:

"Hyvä, että joku lobbaa myös vähäosaisten puolesta"

Arkkipiispa Kari Mäkisen koolle kutsuma asiantuntijatyöryhmä vaatii tulevaan hallitusohjelmaan linjauksia, jotka parantavat köyhimpien kansalaisten asemaa.

Työryhmän keskeinen viesti on, että jos uusi hallitus tekee leikkauksia, ne eivät saa kohdistua köyhimpiin.

Mutta esityksessä katsotaan myös kauemmas. Siinä vaaditaan huono-osaisuuden periytymisen pysäyttämistä, kaikkien ihmisarvon takaamista kaikissa olosuhteissa sekä toimia suomalaisten yksinäisyyden vähentämiseksi.

KIRKKOA, arkkipiispaa ja hänen työryhmäänsä on syytä kiittää. Vähäosaisten puolesta ei pidetä liikaa ääntä. He eivät järjestä lakkoja ja mielenosoituksia. Heillä ei ole tukenaan etujärjestöjä eikä ammattitaitoisia lobbareita.

Hyvä, että edes kirkko on.

Yhteiskunnallisen evankeliumin saarna sopii kirkolle myös siksi, että siitä ei tule opillista kiistaa. Tämä ääni saisi kuulua kuuluvamminkin.

T√§m√§nkertainen k√∂yhyysryhm√§ on kehitt√§nyt esitykseens√§ uuden termin ja uuden tavoitteen: ‚ÄĚeettisen kest√§vyysvajeen ehk√§isy‚ÄĚ. Ilmaus on hienosteleva ja ep√§selv√§, mutta kyll√§ sekin asiaa avaa.

Yhä useammin köyhyys periytyy. Yhä useammin siitä kärsivät myös lapset. Ja yhä enemmän huono-osaisuus painuu ja painetaan taka-alalle, pois näkyvistä.

‚ÄĚEnemmist√∂ katsoo huono-osaisuutta et√§isyyden p√§√§st√§‚ÄĚ, kuten arkkipiispa kirjoittaa saatesanoissaan.

J√ĄRJESTYKSESS√Ą√ĄN¬†kolmannen k√∂yhyysty√∂ryhm√§n paperi sis√§lt√§√§ 20 ehdotusta. Ne eiv√§t ole kovin yksil√∂ityj√§, mik√§ on helpottanut niiden hyv√§ksymist√§ laajapohjaisessa ty√∂ryhm√§ss√§. Silti poliitikkojen kannattaa perehty√§ niihin.

Ne ovat asiantuntijoiden työtä ja muistuttavat sellaisesta, mikä voi olla hyväosaiselle outoa ja tuntematonta.

Arkkipiispan ty√∂ryhm√§n sanoille antavat vakavaa pontta 1990-luvun laman tapahtumat. Kaikissa ratkaisuissa ei ymm√§rretty ‚Äď tai haluttu ymm√§rt√§√§ ‚Äď mink√§laisia yhteiskunnallisia haavoja kovat talousp√§√§t√∂kset voivat j√§tt√§√§.

Niinpä nyt Suomen taloutta on pantava kuntoon niin, että tämä työ ei särje suomalaista yhteiskuntaa vaan pikemminkin yhdistää sitä.

KESKUSTALLA ei pitäisi olla vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä arkkipiispan työryhmän sanomaa. Sehän juuri sitä samaa yhteiskunnallista työtä, mitä Santeri Alkiokin teki muistuttaessaan, että köyhän asiaa ei saa unohtaa.

Mutta ei keskustassakaan kannata lyödä liikoja rintoihin. Kymmenien ja satojen miljoonien pyörityksessä saattavat jäädä vähemmälle huomiolle niiden takana olevat ihmiset. Vähätuloiselle voi pienikin leikkaus tai lisä merkitä suurta asiaa. Tämä pitää muistaa.

http://www.suomenmaa.fi/paakirjoitus/7371221.html