Kauas pilvet karkaavat – niin kuin Orpon hallituksen tavoitteet

Kun kuluvaa eduskuntavaalikautta on jäljellä enää runsas vuosi, on valitettavaa todeta, etteivät Petteri Orpon hallituksen keväällä 2023 itselleen asettamat keskeiset talous- ja työvoimapoliittiset tavoitteet ole toteutumassa suunnitellusti.

Orpon hallituksen keskeisiä talous- ja työvoimapoliittisia tavoitteita olivat talouden kestävä kasvu ja julkisen talouden vakauttaminen, velkaantumiskehityksen taittaminen, työllisyysasteen merkittävä nosto ja työllisyyden lisääminen, verotuksen suuntaaminen työnteon ja kasvun kannustamiseen, sekä työmarkkinoiden joustavampi toimintamalli ja kannustinloukkujen vähentäminen.

Suomen työllisyysaste luvattiin nostaa 80 prosenttiin vuoteen 2031 mennessä ja työtä tekevien määrää kasvattaa merkittävästi vuosina 2023–2027. Hallitus lupasi lisätä työllisyyttä jopa 100 000 uudella työpaikalla kuluvan vaalikauden aikana.

Mitä käytännössä on tapahtunut?

Hallitus on toteuttanut veronalennuksia - myös suurituloisimpaan väestönosaan -, ja muita verotuksen muutoksia työllisyyden ja kasvun tukemiseksi sekä yrittääkseen parantaa ostovoimaa.

Hallitus on myös linjannut erilaisia työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksia (leikkauksia), joiden tavoitteena on ollut parantaa työllisyyttä, vähentää kannustinloukkuja ja tukea työn vastaanottoa.

Näistä toimenpiteistä huolimatta Suomen talouden ja työllisyyden kasvu on ollut vaimeaa tai jopa negatiivista.

Talous on kasvanut hitaasti ja suhdannekehitys on ollut heikkoa. Julkisen talouden velkaantumisvauhti on edelleen liian voimakas. Velkasuhde ei ole taittunut, ja valtiontalouden alijäämä on merkittävä. Suomi on ajautunut EU:n ”tarkkailuluokalle”. Työllisyyskehitys on edelleen heikko tai laskeva. Työttömyys nousi runsaaseen 10 prosenttiin vuoden 2025 lopulla. Kotimainen kysyntä ei vedä. Hallituksen leikkaukset ovat johtaneet kaikista heikompiosaisten kansalaisten ja opiskelijoiden talouden kiristymiseen ja toimeentulomenojen voimakkaaseen kasvuun. Nyt on alettu puhumaan myös eläkkeiden leikkaamisesta.

Vaikka monet hallituksen toimenpiteet ovat vielä kesken ja niiden vaikutukset ovat epävarmoja, yhteenvetona voidaan todeta, että mikään hallituksen itselleen asettamista keskeisistä talous- ja työllisyystavoitteista ei ole toteutumassa.

Suomen kannalta tämä kaikki on tietysti hyvin surullista. Mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että myös Orpon hallitus tulee jättämään raskaan perinnön seuraavien hallitusten kannettavaksi.