Katrin puoluekokouspuhe Turussa 14.6.

Olemme osa elävää liikettä. Tunnemme sen täällä, tunnemme sen täällä. Tunnetta voi melkein koskettaa, niin vahvana se leijuu ympärillämme.

Keskustaa on yritetty ymmärtää järjellä. Mutta, jos Keskustaa haluaa todella ymmärtää, se täytyy tehdä tunteella.

Tunne kertoo: ilman meitä tämä maa olisi erilainen. Ei niin elävä, kaunis maakuntien Suomi.

Tunne kertoo: ilman meitä yhtä moni ei olisi päässyt kiinni tavalliseen elämään.  

Tämä on meidän vastuumme ja me kannamme sen mielellämme.

***

Suomella on nyt vaikeaa. Isänmaalla.

Olen laman lapsi. Tiedän, mitä on, kun äiti on vailla työtä. Tiedän, mitä on olla pienyrittäjän tytär, kun tilauksia ei tule.

Moni ei enää tiennyt, miten rakentaa elämää, maata.

Vaikka olimme vain lapsia, aistimme ympärillä huojuvat vaikeudet.

Kaikkeen ei ole varaa, ei silloin, eikä nyt. Mutta osaammeko hoitaa Suomea etteivät tämän päivän lapset koe samaa?

Kyllä. Me osaamme korjata Suomen. Tehdä maan, jossa heikosta huolehditaan: Maan, missä alueet eivät eriydy. Maan, jota jokainen pääsee rakentamaan.

Ihminen huolehtii maasta, maa ihmisestä.

***

Finljandia, chokolandia - Suomi on suklaamaa, minulle sanottiin Venäjällä. Muiden silmin me olemme kuitenkin menestystarina. Ihannemaa.

Keskusta on rohkeiden kansanliike, ei pelkureiden puolue. Haluan korjata Suomea, tehdä siitä sellaisen, jossa jokainen voi rakentaa.

Tämä liike on iholla ja sen henki, se elää sielussa.