Katrin Kynästä: Laskiaissunnuntai Pohjois-Karjalassa

Olen viettänyt laskiaissunnuntain Pohjois-Karjalan upeissa maisemissa. Takana mukavat tilaisuudet Kontiolahdella, Liperissä ja Joensuussa.

Päivän eniten puhuttaneen kysymyksen - hillolla vai mantelimassalla - ohella on keskusteltu politiikastakin. Puhetta on riittänyt erityisesti ilmastotoimista ja maaseudulla asumisesta.

Kotimaakuntaani Lappia lukuun ottamatta talvi on ollut poikkeuksellisen vähäluminen koko Suomessa. Myös täällä Pohjois-Karjalassa. Moni pohtii, onko loputtoman pitkältä tuntuva marraskuu uusi normaali.

Suomalaisten suhde luontoon on hyvin läheinen. Ilmastonmuutos tiedostetaan ja sen torjumiseksi ollaan valmiita tekemään töitä.

Ihmisiä kuitenkin ärsyttää ilmastoalarmismi, paniikki. Käsitystä vahvistaa puhe, jossa ylhäältäpäin halutaan kertoa, kuinka paljon karjatalouden ja maidon tuottamisen kaltaiset elinkeinot kuormittavat ilmastoa tai miten metsien hyödyntämistä pitäisi vähentää rajusti. Isot ja pienet asiat tahtovat mennä helposti sekaisin.

Ilmastopolitiikan on oltava ratkaisukeskeistä ja oikeudenmukaista. Ympäristöä on suojeltava ja ilmastonmuutosta vastaan on toimittava. Kuitenkin niin, että toimet kohdistetaan oikeudenmukaisesti, eikä niitä tehdä maakunnissa asuvien ja maa- ja metsätalouden piirissä toimivien kustannuksella.

Keskusta tekee töitä aidosti vaikuttavien ilmastoratkaisujen eteen, jotka luovat työtä ja toivoa koko maahan. Uusiutuvan energian ja puhtaiden teknologioiden kaltaiset asiat ovat korkean osaamisen maalle suuria mahdollisuuksia. Samalla saadaan päästöt alas, ja tulevaisuuden talvet pelastettua.
—
Kolme miljoonaa suomalaista asuu alueilla, joissa asuntojen arvot ovat laskussa. Moni ihminen on tullut tänäänkin kertomaan, miten pankilta on vaikea saada luottoa uuden uuden asunnon rakentamiseen tai miten hankalaa nykyisen asunnon myyminen on.

Asuntosäästäminen ja varallisuuden kerryttäminen on nähty perinteisenä kansalaishyveenä. Sen on nähty tuovan turvaa vanhuuden päiville ja antavan eväitä myös tuleville sukupolville.

Suuret ikäluokat ovatkin Suomen historian vaurain sukupolvi. Nyt tapahtuva asuntojen hintojen eriytyminen uhkaakin murtaa suomalaisen yhteiskunnan perusteita.

Kasvaviin tase-eroihin on lähdettävä etsimään ratkaisuja. Olenkin laittanut liikkeelle selvitystyön, jonka pohjalta etsitään konkreettisia keinoja koko maan elinvoiman ja tasapainoisen kehityksen vahvistamiseksi.
—
Tuoreena ratkaisuna Keskusta on esimerkiksi esittänyt toisen asteen koulutuksen lähikoulumallia. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus suorittaa ammatillisen koulutuksen yleissivistävät opinnot lähellä kotiaan ennen kuin on tarve muuttaa suurempaan kaupunkiin opintojen perässä.

Myös opintojen myöhemmässä vaiheessa voidaan vahvistaa lähiopiskelun mallia esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvan oppimisen mahdollisuuksia hyödyntäen.

Koulutuksen on oltava siellä, missä osaajista ja tekijöistä on pulaa. Vain näin voidaan vahvistaa työllisyyttä koko maassa. Tämä edellyttää uusien joustavien toimintamallien ja ratkaisujen löytämistä.