Kansainvälinen ympäristöpäivä

Tänään 5.6. on YK:n yleiskokouksen julistama maailman ympäristöpäivä. Teemapäivää on vietetty vuodesta 1972 lähtien. Tänä vuonna kansainvälisenä teemana on muovisaasteen lopettaminen (Ending plastic pollution), mikä on meille suomalaisille tärkeä tavoite etenkin Itämeren ja puhtaiden järviemme osalta. Ympäristöpäivän tarkoituksena on rohkaista eri maiden päättäjiä ympäristöä suojeleviin toimiin ja yleensäkin keskusteluun ympäristön merkityksestä meille kaikille. Eri maissa ympäristönsuojelun toimintakenttä ja toimenpiteet ovat tietysti hyvin erilaiset. Puhdas ilma ja turvallinen juomavesi ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta suuri osa maailman väestöstä elää alueilla, jossa puhdas ilma ja vesi eivät ole aivan yhtä itsestäänselviä asioita.

Tultuani valituksi Euroopan parlamentin jäseneksi tahdoin nimenomaan ympäristövaliokuntaan. Joku voi kysyä, miksi? Olenko "viherpiipertäjä" vai haluanko poistaa kaikki rajoitukset luonnonvarojen käytöltä? Me keskustalaiset korostamme mielellämme olevamme "järkivihreitä" tai "syvänvihreitä" ihmisiä, jotka elämme luonnosta, mutta emme halua luontoa museoksi. Tiedostan kyllä sen, että meitä syytetään usein poliittisesti vihreän tai punavihreän ideologian kannattajien suunnasta siitä, että teemme luonnon kannalta huonoja päätöksiä, mutta itseasiassa haluamme nimenomaan elää sopusoinnussa ympäröivän luonnon keskellä.

Ympäristöpäivänä jokainen meistä voi pohtia omaa suhdettaan luontoon ja ympäristöön. Niin minäkin teen nyt muutamalla sanalla.

Monien muiden maaseudulta kotoisin olevien suomalaisten tavoin minäkin olen varttunut ympäristössä, jossa luonto on lähellä. Moni elää luonnosta, joko suoraan ammattinsa kautta, esim. maanviljelijänä tai porotalouden kautta, tai luonnonvarat ovat muuten osa elämää, vaikka metsästyksen tai kotitarvekalastuksen kautta. Luonnon ja etenkin metsissä liikkumisen virkistysarvo on tärkeä myös monille suurkaupunkien asukkaille. Jokamiehenoikeudet ymmärrettiin Suomessa jo varhain. 1800-luvulla valtiopäivillä kiisteltiin siitä, saako marjoja ja sieniä poimia vapaasti ilman maanomistajan lupaa. Onneksi avarampi linja voitti. Valtio on suuri maanomistaja ja valtionmetsien erilaisesta käytöstä on aikojen kuluessa käyty monenlaisia kädenvääntöjä. Suomi elää luonnonvarojen kestävästä käytöstä, etenkin metsien ja mineraalien kohdalla.

EU-työssäni olen halunnut vaikuttaa erityisesti meille metsätalousvaltaisena maana tärkeään luonnonvarojemme sääntelyyn. Ympäristövaliokunta, johon kuulun, käsittelee paitsi metsiin liittyviä, niin myös ruokaturvallisuuden kysymyksiä ja kaikkea, mitä tulee vesiin, puhtaaseen ilmaan sekä malmeihin ja mineraaleihin liittyen. Ilmastonmuutoksen torjunta ja ympäristöystävälliseen talouteen pyrkiminen ovat oikeita tavoitteita, joita kohti otetaan uusia askeleita erityisesti teknologian innovaatioiden kautta. Kiertotalouden jatkuva kehittäminen, ennaltaehkäisy ja päästöttömän teknologian kehittäminen on tässä keskeistä. Hyvien tavoitteidenkaan nimissä ei voi silti päättää mitä tahansa. Jos ylisääntelyn seurauksena teollisuus ja maatalous karkaavat Euroopasta muihin maanosiin, joissa ympäristökysymykset otetaan keskimäärin yhä paljon kevyemmillä kriteereillä kuin meillä, niin ei siitä kyllä globaali ympäristökään lopulta hyödy.

Alkiolaisuuteen kuuluu ajatus perintötalon jättämisestä paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle kuin mitä itse on sen aikanaan haltuunsa saanut. Tämän voi laajentaa koskemaan koko planeettaa. Hyvää ympäristöpäivää meille kaikille!