Kaatuneiden muistopäivänä: Sankareitamme kunnioittaen

Tänään vietetään kaatuneiden muistopäivää sodissamme menehtyneiden vainajien muistoksi. Välirauhan keväästä 1940 alkaen päivää on vietetty toukokuun kolmantena sunnuntaina. Mannerheim määräsi tätä päivää vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä” – Sittemmin päivä on vakiintunut kaikkien Suomea koskeneiden sotien uhrien muistopäiväksi.

Joku voi kysyä, eikö isänmaallisuutta voisi ilmentää iloisemmin kuin muistelemalla sotien kauheuksia? Ja näinhän usein tehdäänkin. Isänmaan vapaus on iloinen asia, mutta samalla se on myös vakava asia. Tuhannet antoivat viime sodissakin henkensä Suomen vapauden puolesta. Taistelematta jääminen ja antautuminen olisi sekin ollut vaihtoehto, mutta sen hinta olisi ollut todella raskas. Meidän, jotka emme ole sota-aikoja kokeneet, on hyvä muistella sankarivainajia ja käsittää, miten rankkoja aikoja Suomessa on eletty. Sankarivainajien elämä jäi kesken. Luultavasti osa sodissa kaatuneista olisi ilman sotaa vielä nytkin elossa reippaina yhdeksänkymppisinä, pitkän päivätyön jälkeen lastenlapsistaan iloitsevina senioreina. Niin moni elämä jäi kesken. Emme saa unohtaa.