Käännytyslaki

Kannatan uutta käännytyslakia ja toivon sen etenevän laajalla eduskunnan enemmistöllä.

Suomen ja suomalaisten turvallisuuden pitäisi nousta ylitse puoluepolitiikan.

Käännytyslaki ei ole miellyttävä asia, mutta näissä olosuhteissa tarpeellinen lisä keinovalikoimaan turvallisuutemme vahvistamiseksi, jos tilanne sitä vaatisi.

Yksittäisen ihmisen oikeus hakea turvapaikkaa kuuluu mm. EU:n perusoikeuksiin. Sitä ei tule vähätellä. Samalla perustelunsa on sillekin kritiikille, että turvapaikkajärjestelmää on käytetty jo pitkään siirtolaisuuden väylänä. Siihen sitä ei ole tarkoitettu. Vielä vähemmän sitä on kuitenkaan tarkoitettu toisen valtion vaikuttamiskeinoksi ja minkään vastaanottavan maan oman kansallisen turvallisuuden uhkaamiseen.

Monet oikeustieteilijät ovat kritisoineet tätä lakikokonaisuutta. Kyllä tästä laista kritisoitavaa voi löytää, mutta silloin vastakysymys on se, että miten tämä turvallisuuskysymys hybridivaikuttamisesta ratkaistaan itärajalla? Siihen tietenkään oikeustieteilijöiden ei tarvitse antaa ratkaisua, vaan sen ratkaisun ja punninnan eri perusoikeuksien kesken tekee Suomen eduskunta.

Toivon, että hallintovaliokunta saa asian eteenpäin muodossa, jossa mahdollisimman moni edustaja voisi lain puolesta äänestää. Perin outoa on se, että ilmeisesti hallitus on antamassa vapaat kädet RKP:n edustajille. Ei ole kovinkaan lupaavaa, että hallitus itse ei voi asiassa äänestää yhtenäisesti, mutta olettaa eduskunnasta saatavan tarvittavan 5/6 enemmistön.

Olen myös pohtinut näkyykö tässä kritiikissä oikeustieteilijöiden viimeisten vuosikymmenten varsin vahva ihmisoikeusperusteinen laintulkinta, mikä on ollut valtavirtaa oikeustieteen akateemikkojen keskuudessa. Voi olla, että diskurssi muuttuu sielläkin uusien ilmiöiden myötä.

En myöskään pidä hyvänä kevyttä heittelyä siitä, että Suomeen tarvittaisiin perustuslakituomioistuin tämän lakikokonaisuuden seurauksena. Minusta on ehdottomasti parempi, että lakien perustuslainmukaisuus tarkistetaan etukäteen eikä sitä päätä jälkikäteen oikeustieteilijät. Politiikassa on puhuttu paljon politiikan oikeudellistumisesta, mikä ei ole pelkästään hyvä ilmiö. Politiikassa monet asiat ovat nimittäin ristikkäisten oikeuksien välistä arvopunnintaa.

Mielestäni erilaisten arvojen välillä valitseminen ja yhteensovittaminen on ytimeltään enemmän politiikkaa kuin juridiikkaa. Sen tekemiseen eduskunta on monessa mielessä luontevampi paikka kuin tuomioistuinlaitos.

Lain ympärillä on ollut myös keskustelua, jossa on mukana monenlaista pelottelua.

Tässä laissa ei millään muotoa äänestetä esimerkiksi Suomen kansainvälisyydestä. Pieni vientivetoinen kansantalous ei voi eristäytyä ja jos syntyvyys ei nouse, ja vaikka nousisikin, niin tarvitsemme Suomeen lisää ulkomaista työvoimaa joka tapauksessa. Ja kannamme globaalia vastuutamme jatkossakin.

Mutta Suomen täytyy huolehtia myös omasta turvallisuudestaan, mihin maantieteellinen asemamme luo erityiset haasteensa.

Näillä perusteilla aion lähteä Lapista ja vanhempainvapaalta äänestämään Suomen turvallisuuden puolesta minäkin, kun äänestysten aika on.